sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Rosalie Raven


Villa Vanillan valtiatar Rosalie, hepeneitä yllensä.

Nukke on Taru Astikaisen taiturimaista käsialaa.

Vaatetus oli kyllä taas ongelmallinen. Nuken vartalo on niin kaunis, että piti ihan miettiä, mitä näyttää ja mitä peittää. Haasteellista oli myöskin se, että reisien ja käsivarsien kohdalla nukella oli piipunrassit näkyvissä ja muutoinkin vartalon asento oli aika erikoinen. Tulevaisuudessa, Rosalie makoilee sitten nautinnollisesti diivaanilla, lukee romanttisia kertomuksia ja runoja, mutustellen samalla herkullisia konfehteja. Tiukka korsetti pitää huolen, ettei herkuttelu pääse ryöstäytymään käsistä :)

Rosalien aamutakki on riisuttavissa. Hihat ovat kuitenkin päälle liimatut, juuri noiden piipunrassi käsivarsien takia. Hihansuissa on röyhelöä ja pitsiä.

Tässä rouva ilman aamutakkiaan, korsetissaan. Peppuun lisäsin hiukan täytettä (sitä se herkkujen napostelu teettää), jotta rouvalla olisi mukavempi diivaaneilla lojua.

Tässä rouvan korsetti edestä päin. Korsetin pitsit ovat..kerronko... no hyvä on ...pikku neitini vanhoista alushousuista...hih! :D kertakaikkisen täydellisen kokoista pitsiä! Korsetissa on hassusti nyt hihat, mutta ajatuksena olisi tehdä rouvalle tulevaisuudessa,myös mekko...siis alaosa helmoineen, siksi tuo korsetti on tuon näköinen :)

Nuken hiukset olivat taas ongelmalliset, yritin niitä kihartaa ja laitella, mutta on mielestäni vaikeaa, hiusten ollessa kiinni nuken päässä. Ja rouva on se vallaton pörröpää. Rosalie sai sitten pieniä hiuslikäkkeitä (kiharoita), jotka solmin ja ompelin kiinni. Niin ja on se tukka nyt ainakin pörrö ;D

Rosalien kengät tuottivat päänvaivaa, mutta tähänkin sitten netti toimi pelastajana :) Historia on mielenkiintoista ja koska asusteet ovat Madame Pomparouria ajatellen tehdyt, niin mikseipä sitten kengätkin.
Tiesittekö muuten, että säätyläisnaisten kenkien mallit ja materiaalit peilasit aina omaa aikaansa. Säätyläisnaiset eivät rämpineet metsissä, vaan naisen paikka oli olla kotinsa kaunistus. Jalkojen näyttely oli vallan säädytöntä. Pitkät hameet peittivät naisen jalat ja helmojen alta pilkistivät vain sirot kengät (lähinnä kengän käret). Tuohon aikaan naisen pientä jalkaa ja sitä myötä kenkää ihailtiin yli kaiken..Kiinassahan tässä pistettiin asia överiksi, mutta Pomparour kenkien suunnittelija taisi saada melkoisen älyn väläyksen. Kun korko on eteenpäin kaareva ja sijaitsi melkein keskellä kenkää, hameiden alta pilkottava kenkä näytti sirolta ja pieneltä
.
Empire aikaan kenkä muuttui matalaksi tossuksi, kun taas vuosisadan vaihteessa naiset pukivat jalkaansa, napakasti nyöritetyt, korolliset varsikengät. Varsikenkiä oli jonkin verran ollut aiemminkin, mutta niitä käytettiin lähinnä hevosella ratsastaessa.


Nuken jalassa jo valmiiksi oleva korko, esti sen ettei näihin kenkiin Pomparour-korkoja pystynyt tekemään, vaikka kengän takaosaa kaartamalla (nauhalla) sitä koitin hiukan matkia. Nämä kengät ovat sitten ihan jalkaan liimatut, eivät vaihdeltavissa. Taas piti mennä sieltä mistä aita on matalin :) Vaikka kyllä näitäkin kötöstäessä sai paljon taas aikaa tuhraantumaan ;D Kengissä materiaaleina, silkkinauhoja, nyörejä, pitsiä ja kapeaa helminauhaa. Kengän maalasin ensin automaalilla valkoiseksi ja päälle tuota pinkkiä. Kyllä on imelät kengät ;)


maanantai 14. syyskuuta 2009

Bella Raven


Saanko esitellä neiti Bella Raven. Jaime Ravenin vililkko sisar. Hän vilistää ympäri kartanoa kutrit hulmuten ja hymyssä suin ja mikään ei ole niin ihanaa kuin keksiä kepposia joiden uhriksi usein juron sorttinen isoveli joutuu. Tämä neiti tulistuu herkästi, jos näkee jotakuta heikompaa sorrettavan, sillä tämän hepeneistä kiinnostuneen villikon sydämessä sykkii, mitä lempein sydän. Hänellä riittää aina aikaa ystävälliseen keskusteluun vähäpätöisimmänkin palvelijan kanssa.

Vaatteita aikoinaan tehdessäni, en aluksi osannut päättää teenkö vaihdettavat, vaiko päälle liimatut vaatteet. Alusvaatteita tehdessäni ja niitä nukelle pukiessa, huomasin kuitenkin kuinka nuken vartalo nyppyyntyy, joten päädyin liimattuun versioon. Tämän asun innoittajana toimi Madame Pompadour, ajalle tyypillisen mekon selkäaosan jätin kuitenkin pois.

Nuorelle neidolle sopiva depyytti, tanssiais asu on tietenkin valkoinen.

Tähän kankaaseen kokeilin laskostamiseen hiuslakkaa. Laskoksien pysyminen oli kuitenkin vaikeaa, joten apuna käytin myöskin liimaa. Lakan avulla kuitenkin sai tuota laskeutuvuutta kankaaseen. Lakka ei myöskään tahrannut kangasta millään tavalla.

Näytänpä yhden salamallakin otetun kuvan. Tästä minulle tulee mieleen Lumikki, joka on muuten lempi satuhahmoni :) Nukkehan on Taru Astikaisen käsialaa, mutta olen vaihtanut nukelle hiukset. Alkuperäiset lyhyet ja punaiset kutrit ovat päätyneet Jonahin päähän ;)

perjantai 11. syyskuuta 2009

Rouvien huone

No niin..nyt on siis vihdoista viimein Rouvien huoneessakin valaistus, katto ja listatkin paikoillaan, hyvä minä :D

Kylläpä kesti, listoitus on nimittäin inhottavin asia mitä tiedän olipa kyseessä 1:1 remontti tai nukkekoteilu, kun ei mene ymmärrykseen niin ei, joten tarkkasilmäinen huomaa pienen bluffin tuolla katonrajassa ;D. Kyllä vain takaseinän listat ja uunin palomuurin sivut olen tehnyt erilaisella listalla kuin nuo sivut ja palomuurin päädyn.

Ja tässä tämä kakk..siis takka. Öiseen aikaan otetut kuvat antavat kyllä oman tunnelmansa, niin hämärää, ettei mitään selvää meinaa saada. No nukkekodin kuvailu ei oikein onnistu päiväsaikaan noiden pikku veijareiden takia :)

Takkaan tein hiilet tulitikuista (niistä päättömistä) tein eräänlaisen "hirsi" kehikon (jotta tarpeen mukaan kehikon voi nostaa ja hehkua vaihtaa) ja lopuksi pyörittelin kehikon yläpintaa liimassa ja pätkityissä tikunpaloissa. Päälle mustaa maalia ja hiukan liimaa ja korppujauhoja ja veijarini 3vee mielestä, äiti oli osannut taituroida todella aidon näköisen kakan..hyvä minä! ;D

Katto näyttää sitten tältä. Rypyläpintaiseen tapettiin liimasin leveää puuvillapitsiä ja Tiimarista ostamiani koukeroisia, huopaisia sydän kuvioita. Niitä leikkelin mieleisikseni. Kattokruunun kohdalla on soikea korunosa ja senalla pitsiä. Kerman sävyistä maalia vielä pintaan ja liimaus paikalleen, siinä se.

Tässä hiukan lähikuvaa.

Tämän tyylisen kattokruunun olen tehnytkin jo tuonne Violetan kukkakauppaan, nyt tein nuo välit servettirenkaasta, kynttilät ovat vanupuikon pätkiä ja rautalankaa.

Takan eteen tein tuollaisen reunan, jotteivat rouvat ja neidit pitkissä hameenhelmoissa polta itseään, eivätkä hiilet valu lattialle :) Reunus on servettirenkaan osanen maalilla sotkettuna ja taivuteltuna paikalleen. Rautalangasta vääntelemäni leivostelineen olenkin esitellyt jo tuolla Marenginpuolella, saa nyt nähdä sijoittuko se sinne vai tänne :)

Sipuleita ja sipulipussi


Lämmin sipulimaito tepsii flunssaan ja jottei Villa Vanillan väki alkaisi potea sairauksia, täytyi heillekin väkertää sipuleita.
Nämä ovat kylläkin valkosipuleita. Eivät massasta tai savesta tehtyjä, vaan oikeasta valkosipulin kuoresta ja styrox-rakeista. :D Sipulinkuoria olen käyttänyt ennenkin, silloin ihan ensimmäiseen arvontapalkintoon tekemääni Amaryllikseen, kukan sipuli oli savea ja oikeaa sipulinkuorta :)


Sipulit tarvitsevat paikan, jossa niitä on kätevä kuivata ja säilyttää. Meninpä sitten, taas sieltä mistä aita on matalin. Itseltä kun tuota virkkaustaitoa ei löydy, niin ompelin puuvilla pitsin pätkän tötteröksi. Ylä- ja alapäähän kiristysnarut...no aika möhkäle tuli ;D Pitäisi tehdä hiukan kapeampi malli.


Sipuleita pussissaan.


Tässä sitten taas yksi osoitus höperyydestäni, eli tehdään ensin työllä ja vaivalla esiliina, pitseineen nappeineen kaikkineen. Rytätään se sen jälkeen poimuille :D No tämä esiliina tulee ihan seinälle, naulakkoon killumaan, ei päälle puettavaksi. Ryttäyksen tarkoitus on kuvat siis naulakossa roikkuvaa esiliinaa :D

Villa Vanillan pesutupa



Madame Cilvia oli päättänyt tarkistaa poikansa kartanon, Villa Vanillan, lattiasta kattoon. Paljon oli asioita, joita hän ei ymmärtänyt tai asioita, jotka saivat hänet pudistelemaan voipuuneena päätään ja naksuttamaan kieltään.

Keittiö ei yleensä ottaen ollu hienojen rouvien aluetta, vaan siellä hääräsi kartanon mamselli. Mutta koska hänen miniänsäkin täti, vietti keittiössä niin paljon aikaansa, oikaisi Cilvia-rouva ryhtinsä, suoristi peruukkinsa ja päätti lähteä tarkistamaan kuinka keittiössä työt sujuivat. Tungettelusta voisi mamselli ehkä ottaa nokkiinsa, mutta senpä vuoksi Cilvia nappasikin William-vauvan käsivarrelleen...hänhän oli vain pikku herraa esittelemässä. Sitä paitsi Madame Cilvia rakasti vauvoja, näiden pieniä pyöreitä kasvoja ja näiden tuoksua...sitä eivät mitkään kalleimmatkaan hajuvedet voineet voittaa.

Jonah-poika oli kovin ylpeä pikkuveljestään ja Violetta-täti ja mamselli-Molly aloittivat hirvittävän hössötyksensä ja hääräämisensä vauvan nähdessään. Silloin Cilvia päätti kurkata salaa myöskin pesutuvan puolelle..niin vain sen verran, ettei työllä ja vaivalla kasvoille taputeltu puuteri kosteassa pesutuvassa sulaisi pois.

Pesutuvassa olikin suorastaan kuuma, kahdesta tulisijasta nouseva lämpö ja pyykkipadasta nouseva lämmin vesihöyry nostatti punan Cilvia rouvan poskille. Madame Cilvia, saattoi vain tuumata Oh la laansa..niin paljon pesutuvassa olikin tavaraa. Oven pielessä roikkui koukku tyhjillään, kaipa siinä hänenkin leninkinsä vielä riippuisi. Pyykkikorista näkykin pilkistävän korsetti ja alusvaatteita.

Seinällä oli pajusta punottu liinavaate kori ja pesuvati. Lattialla laventelilta tuoksuvia puhtaita liinavatteita. Kylmä vesipumpusta tipahteli ämpäriin hiljalleen vesipisaroita, äänen rikkoi vain tulisijassa räiskyvä tuli ja harmaan kissan laiska kehräys tämän kiskoitellessa itseään takan reunuksella.

Muuripadassa kupli kuuma vesi ja pikku pyykki oli liossa pesuvadissa.

Takassa räiskyi vasta sytytetyt takkapuut ja takan edessä oli kuivumassa vaatteita, tiputtaen vettä lattialle.

Madame Cilvia huokaisi nähdessään pesusaavin...tuossa hommassa sitä tarvittaisiin voimaa, onnistuisikohan hänen pehmeät kätensä pyykkäämään valtavan vaatekasan ja vielä puristamaan niistä vedetkin. Tuskimpa. Madame Cilvia tuumi mielessään, että asiasta täytyikin keskustella pojan kanssa, että saavathan palvelijat kunnon korvauksen työstänsä, niin ja vatsansa täyteen. Ennenkaikkea Cilvia oli mielestään oikeudenmukainen.

Mutta missä kaikki palvelijat oikein olivat...ompelutyö olivat levällään pöydällä, vanhasta juhlaleningistä valmistetut verhot somistivat ikkunaa. Liinavaate kaappikin oli raollaan, kuin joku olisi hetki sitten poistunut. Sitten Cilvian silmät pyöristyivät ja hänen huuliltaan pääsi kirkaisu....mitä kamalaa täällä oikein tapahtui!?

Jokin oli nyt pahasti vialla, niin ja tuoksuihin pahalle!

Voi ei hänen Ranskasta asti tuomansa pantaloonithan ne täällä kärysivät...tästä saa kyllä palveluskunta kuulla kunniansa ja ruokaakaan on turha tulla kyselemään, saatikka palkkaa työstänsä pyydellä.

Violetta ja Molly riensivät hädissään paikalle, mitä oli oikein sattunut...ei kai rouva ollut vain tuikahtanut peruukkeineen päivineen vesipaljuun...siinäpä vasta olisikin näky. Kalvennut rouva talutettiin keittiöön
Hajusuolaa tarjottiin ja kupillinen kahvia, silloin vasta Madame Cilvia pystyi kertomaan häntä kohdanneesta epäonnesta. Hänen pantalooninsa. Tovin saivat Violetta ja Molly kysellä mitä rouva oikein tarkoitti, kunnes selvisi, että tuiki tavallisista alushousuistahan olivain kyse. Näiden rouva nyt pelkäsi kärynneen.
Asia tarkistettiin, takkapuut ne vain olivat kärynneet, lieneekö joukossa ollut kosteita puita. Rauta ei ollut edes lämmin, niin ja palveluskunta oli levittämässä puhtaita lakanoita narulle kuivumaan.

Ryhtinsä oikaiste, mutta hiukan nolostuneena Madame Cilvia poistui keittiöstä. Molly ja violetta vain tuumivat keskenänsä mitä ihmettä rouva oli edes tehnyt pesutuvalla ja kuka ihme nyt nostaa sellaisen älähän yksistä alushousuista..vai mitkä pompaloonit ne nyt olivatkaan, tuumivat vanhat rouvat yhdessä naureskellen

Käspaekka


Mineily, kaiken tohotuksen keskellä, on kyllä rentouttavaa! Nyt syntyi sitten tällainen pyyheliinanaulakko ja pyyheliinapeite siihen.

Tällainen pyyheliinateline on myöskin omassa kodissamme 1:1 koossa, jätin pois vain etureunan pyörylä kaiverrukset. Ennenaikaan pyyheliinapaikat (Kaenuulaisittain käspaekat...hih!) olivat yleisiä, kunnes niitä alettiin pitää epäpuhtaina. Kauniin pyyheliinapeiton taakse, kun voitiin kätkeä ne likaiset käsi- ja astiapyyhkeet.

Tällainen teline on ilman pyyheliinapeitettä. Materiaaleina kovaa balsaa, coctailtikku, kaksi pientä puuhelmeä, maalia ja kullan sävyisiä nuppineuloja.

Olipas hauska kokeilu tämäkin. Ensin piirsin vapaalla kädellä kaavat paperille ja niiden mukaan leikkelin balsasta palaset. Hiukan irvottaa..vaan mitä se haittaa, ensi kerralla sitten paremmin. Nämäkin olen sillä mattoveitsellä tehnyt ;D joskus pitäisi kyllä panostaa parempiin välineisiin. Mutta kun tahtoo sen hienon ja kalliin version..niin saa säästellä, niin ja aina tulee jotain (muka) tärkeämpää ostettavaa. ;D

Pyyheliinatkin tietenkin tarvitaan, mitä sitten, etteivät ne peitteen takaa lopulta näy ollenkaan :D

Olivat vain niin hauskat näperrettävät nämäkin.

Kello ja takkavälineet


Kävelylenkillä voi tehdä hämmästyttäviä löytöjä..hämmästyttäviähän nämä ovat lähinnä siksi, että kanssa kävelijät hämmästelevät -"Höh miksi sinä tuonkin taskuusi noukit, mitä ihmettä sinä sillä teet?!" :D

Kerran taas kävelyllä olessani simiini sattui, kertakaikkisen loistava aarre, (kuten aina Peppi Pitkätossullekin kävi) lasten muovinen, klipsi-korvakorun osa. Niin eikös olekin selvästi kellotaulu! Söhrin hiukan maalia pintaan, lehdestä leikkasin kellotaulun, jonka päälle liimasin vielä pienen muovinpalasen "lasiksi". Punnukset ovat kaulakorun pätkä ja pari helmeä.
Nyt Villa Vanillassakin voidaan ihan rauhassa elellä sitä mennyttä aikaa :)

Tällainen tuli myöskin näperrettyä, eli parhaimmat päivänsä nähnyt takkaväline sarja keittiöön. Harja osa on vanha siveltimen pää..sopivasti musta maali oli siihen pinttynyt. Telineen alaosa on nappi, muina materiaaleina tuikkukynttilän suojusta, korunosia, rautalankaa ja helmiä. Idean poimin kirjasta Doll's house fireplaces and stoves.

Nukkekoti harrastuksen kannalta, yksi parhaista ostoksistani, taitaa olla kirpputorilta kerran ostamani pussillinen, erilaisia koruja, ketjuja ja sen sellaista pientä krääsää.

Tavarat ovat löytäneet myös paikkansa..no ne paikathan voivat tietenkin vielä muuttua... monta kertaa ;) Patalaput ja taulu killuvat hyllyn nauloissa.

Pannumyssy töröttää liedellä kahvimyllyn edessä...niin vielä puuttuu se kahvipannu :)

keittokirja on uudella apupöydällä ja matto löysi paikkansa, tiskialtaan edestä.

Takkavälineet ovat tietenkin takan vieressä.