Nukkekoti Villa Vanilla

Salahuoneessa tapahtuu

2010-10-14T18:40:00.021+03:00

Oli sateinen ja hämärä iltapäivä, Bella kuljeskeli huoneessaan toimettomana. Hän peilaili välillä itseään peilistä, istahti tuolille, lukaisi jokusen sanan romaanistaan, katseli tympääntyneenä ulos ikkunasta ja huokaili. -"Äh, kuinka tylsää!"

Bellan isoveli oli lähtenyt taas yhdelle pitkistä merimatkoistaan ja pitänyt sitä ennen oikein tulikiven katkuisen puheen siitä, kuinka huikentelevainen Bella oli ollut rahan käytössään ja kuinka tähän tulisi nyt muutos. Uudet vaatteet, hepenet ja kaikenlainen tilpethööri olisi nyt kiellettyä.

Ei auttanut selitykset, kuinka tärkeää olisi saada uusi leninki tai vaikka vain hattu... tähän Jaime vain tokaisi, että pikkusisko voisi etsiä uuden rahasammon itselleen, ei kai sisko halunnut jäädä vanhaksipiiaksi, isoveli vielä ilkeili.

Mutta kuka mies tahtoisi puolisokseen naisen, joka ilkeäisi tulla tanssiaisiin viimekauden asusteessa. Silloin Bella muisti ullakolla majailevat, äiti vainajansa vanhat leningit, ehkäpä sieltä voisi löytyä sopivaa pitsiä tai käyttökelpoista kangasta, vaikka vanhan leningin uudistamiseen.

Arkkuja penkoessaan ja vaatteita hengareissa pöyhiessään, Bella kuuli yhtäkkiä, jostain uikutusta. Sydän kurkussa pamppaillen Bella...

siirsi turkkeja varovasti syrjään ja kuulosteli..kyllä vain uikutus ja haukahtelu kuului täältäpäin.
Turkkien takana oli rautasalpa, joka avautui hiljaisesti, kuin huolellisen rasvauksen jäljiltä. Varovasti Bella työnsi ovea.
Ja mikä ihmeellisyys hänen silmiensä eteen avautuikaan. Huone josta hän ei ollut koskaan kuullutkaan, takassa räiskähteli pieni tuli ja erikoinen kattovalaisin loi huoneeseen punaista ja hämyistä tunnelmaa.
Uikutus ja haukahtelu kuului lattialla olevasta pennusta, joka leikki hassunnäköisellä, mustavalkoisella karhulla..mikäköhän eläin sekin mahtoi olla?? Ja "koiran" pentu keltaisine silmineen, ei näyttänyt aivan tavalliselta koiralta, leikkisältä ja riehakkaalta kylläkin.
Bellan vasemmaltapuolelta, kuului kummallisia sähähdyksiä ja sihahduksia. Bella vilkaisi sivulleen ja huomasi kukkaruukussa sähisevät kukat. Kukilla oli tuijottavat silmät ja lipovat kaksihaaraiset käärmeenkielet. "Uh, mitä ihmeen kukkia tuollaiset ovat?"

-"Ja mikä ihmeen huone tämä oikein on ja kenen?" Bella ihmetteli.

-"Omistaja ei liene kovin kaukana, mutta missä."
Ja millainen tuo huoneen omistaja olisi?

Huoneen nurkassa oli kulunut kirjoituspöytä täynnä kummallisia kirjoja ja pöydän ääressä olevat tuolit oli verhoiltu nahalla, jollaista Bella ei ollut eläissään nähnyt. Myös huoneen lukuisat patsaat ja kummalliset esineet ihmetyttivät Bellaa.
Huone vaikutti yhtäaikaa sekä hylätyltä, että asutulta... huone tuoksui tunkkaiselta, mutta ilmassa oli myös vahva myskin ja mausteiden tuoksu. Hiljaa ja varovasti hiipien Bella kuljeskeli huoneessa, toisekseen huone kutkutti hänen mielikuvitustaan... ja kyllä huone tuntui hiukan pelottavaltakin... kokoajan oli tunne, kuin joku katselisi häntä.
Takan vieressä oli eriskummallinen sermi, siihen oli maalattu maisemia, jollaisia Bella ei ollut koskaan nähnyt. Seinällä oli eriskummallinen taulu, lasinen kehys jonka sisässä oli pieni maalaiskylä haikaroineen ja taulun päällä oli rivi sinivalkosia posliinipulloja, joissa oli hyväntuoksuisia kylpyvaahtoja. Bella kurkisti varovasti syvemmälle sermin taakse ja silloin hän näki sen....IIK!! Bella kirkaisi!
Nurkassa seisoi jäykkä olento, yltympäriinsä kankaisiin verhottuna. Bella tökkäsi oliota varovasti sormellaan, mutta olio seisoi vain paikoillaan. -"Huh, kylläpä säikähdin." Bella tuumasi ja muisteli, että kotiopettajatar oli aikoinaan kertonut hänelle, Egyptissä olevista muumioista... no tämä oli varmaan nyt, sellainen muumio, mutta eipä Bella olisi uskonut koskaan sellaiseen törmäävänsä omassa kodissaan.
Takan toisella puolen oli pehmeän näköinen vuode. Sängynpääty oli uskomattoman kaunista kiinalaista kangasta... sen kyllä Bella tunnisti, niin monet kerrat oli hän samantapaisia kankaita sormissaan hipelöinyt.

Tikatun kankaan alla oli epämääräisen näköinen möykky.

-"Ahaa, vai olet sinä mennyt piiloon, mutta nytpä paljastuit!" Bella huudahti riemuissaan ja tempaisi täkin vuoteessa olijan päältä. "IIIIK!!" Bella kirkaisi!
Täkin alta paljastui kamala, vanha luuranko. Samaan aikaan huoneesta kuului matalaa naurua... silloin Bella päätti häipyä huoneesta.
Bellan hoippuessa säikähtäneenä huoneesta, hänen mekkonsa takertui johonkin, iljettävän näköiseen patsaaseen. Bellan tempoessa leninkiään irti iljetyksen hampaista, käheä nauru tuntui vain voimistuvan ja kuuluvan lähempää.
Sydän pamppaillen Bella ryntäsi ulos huoneesta ja paiskasi oven perässään kiinni. Käheä nauru siivitti hänen pakoaaan.
Huoneessa käheä nauru päättyi hymähdykseen ja huoneen omistaja tuijotti tovin ajatuksissaan sulkeutunutta ovea. Olihan paljastuminen tietysti ennenpitkää odotettavissakin, vaikka Jaime kovin vakuuttelikin, että kukaan hänen perheestään ei tiennyt salahuoneesta. Isoisän isä oli hänen vaarilleen aikoinaan huoneen näyttänyt ja se oli ollut sukupolvien ajan turvasatama, sekä piilopaikka maailman myllerryksissä.
Vain hän oli enää, vanhasta, ikiaikaisesta, suvusta jäljellä ja nyt yksi nuori tytön hupakko oli vaarassa paljastaa kaiken. Toisekseen hän tunsi pettäneensä vaarinsa, joka pojan pojalleen oli salahuoneen näyttänyt, toisekseen hän ei voinut olla hymyilemättä muistellessaan tytön hupakon kirkaisuja, takertunutta silkkihameen helmaa tai säihkyviä tummansinisiä silmiä, mahonginvärisiä kiharoita, maidon vaaleaa hipiää..... Äh, mitä ihmettä hän oikein hölmöili?
Ehkäpä nyt olisi tarpeen ottaa avuksi, isoäidin vanha rautapata. Unohdusta, sitä ehkä he molemmat kaipaisivat... eri syistä ehkäpä, mutta unohdusta kumminkin.
Jossakin kirjassa oli varmaan loitsu tai ohje unohdukseen... tai vaivaan, kuin vaivaan...tähänkin. Vai miten olisi oikein pitkä, kylmä kylpy?? Huoneen omistaja hymähti, istahti tuolille, nostaen mustat saappaansa kirjoituspöydän kulmalle. Musta kirja lepäsi avaamattomana hänen sylissään, vahvat kädet silittelivät kirjan kulunutta pintaa, mutta katse hakeutui sulkeutuneen oven suuntaan, eikä hän enää kuullut pennun riehakasta murinaa tai tulen iloista räiskähtelyä takassa.
Tässä siis minun syyslomani puuhia. ;D

Tämä projekti on muhinut mielessäni iät ja ajat, jo Känkkäränkän synnystä lähtien. Kun aikoinaan Villa Vanillaa aloin suunnitella, oli tarkoitus tehdä jonkinlainen salahuone taloon. Pikkuhiljaa tavaroita alkoi kertyä niin paljon, että huoneen rakentaminen pystyi alkamaan. Totaalisen ponnahduslaudan rakentelulle antoi kirpparilta löytämäni kreikkalainen matkamuisto (jonka ennen kuvat näät blogistani Pippurinen )

Matkamuiston korkeus kuitenkin muutti suunnitelmiani sen verran, että salahuonetta ei voinutkaan sijoittaa, enää kellarikerrokseen ja hyvä niin, suurempi huonekorkeus toi huoneeseen selkeyttä. Ovet mahdollistivat myös sen miten huoneeseen pääsee, aluksi olin ajatellut jonkinlaista kattoluukkua. Huoneessa olevan henkilön henkilöllisyyskin on ollut selviö ihan alusta saakka, ja henkilö näyttäytynee sitten joskus... ;) Niin ja kenellekään ei jäänyt varmaan arvoitukseksi, että kyse on miespuolisesta henkilöstä :)
Muissa huoneissa ei ole tapahtunut kummia, Rouvien huoneeseen tein madame Pompadourin taulun ja keittiö sai vihdoista viimein seinälleen reuttersin salkkarit.
Tällainen hurjan pitkä ja moni kuvainen postaus tälläkertaa. Kiitos jos jaksoit vaivautua lukemaan ja katselemaan tämän maratooni postauksen!!

Värikästä syksyä kaikille ja täällä satoi tänään ensi lumi!!! Jippii!

Tietokirja

2010-10-03T05:05:00.005+03:00

Pikkuhiljaa olen alkanut suunnittelemaan, Villa Vanillan seuraavaa huonetta... no joo onhan noissa edellisissä huoneissakin vielä kaikenlaista pientä säätöä, joka pitäis saada valmiiksi... mutta ajatukset alkaa vaan karkailla tähän seuraavaan projektiin :) (Vaikka aikas hyvin olen saanut pidettyä, että teen yhden huoneen valmiiksi, ennenkuin siirryn seuraavaan)

No joo mitään esiteltävää, ei huoneesta vielä olekaan, vaikka tapetti onkin jo yhdellä seinällä. ja takaperoisesti tuttuun tyyliini alan ensin suunnitella kalusteita, ja pikkutavaroita ennenkuin huonekaan on edes valmiina. :))

Mutta näpertely on rentouttavaa. Asiat näkee paljon selvemmin, kun rentoutuu mineilyn parissa.

Teinpäs siis tällaisen pikku kirjasen. Netistä poimin, pienentelin ja tulostin lohikäärmeiden kuvia (Osa kuvista taisi olla jotain tatuointi malleja) muutamia kankaanpalasia ja oma kätistä sepustusta. Hiukan kahvia värjäykseen ja näin syntyi pieni tietokirja.

Kirjassa on myös kuvia lohikäärmeiden anatomiasta.

Tämä kirja päätyy siis Vanillaan tulevaan salahuoneeseen, jonka suunnittelun aloitin jo silloin kun Känkkäränkän tornitaloa rakentelin. Alunperin oli tarkoitus tehdä huone vanillan eteishallin alapuolelle tulevaan tilaan ja sitä jo vuosi sitten hiukan laittelin (no nyt kova purkaminen edessä). Mutta tila tuntui kuitenkin olevan liian matala, jotta haluamani tavarat tulisivat hyvin esille, niin päädyin sitten siirtämään huoneen Vanillan ylimpään kerrokseen. Hitaasti käy rakentelu, koska minun täytyy koko ajan seisoa korkean jakkaran päällä, että yletän...kyllä vain taatusti koomisen näköistä.. :D :D

Värikästä syksyä kaikille!!

KUKKOKIEKUU!!!

2010-08-14T20:32:00.018+03:00

Villa Vanillassa oli taatusti koko kylän komein kukko. Ehkei korein ja kaunis äänisin, mutta hyvin täynnä itseänsä. Se kiekui milloin tykkäsi ja tepasteli ylväästi pihamaalla. Puskeutuipa kukko toisinaan sisälle keittiöönkin tai pesutupaan kiekumaan, niin että piiat pyllähtelivät pesusoikkoihin säikähdyksestä.
Vartiopaikakseen kukko oli ottanut Vanillan sisäpihan ja sieltä se kiekui jokaista ohikulkijaa, kuin paraskin vahtikoira. Tästä syystä talon lapset olivat nimenneetkin kukon kenraaliksi.
Vanillan sisäpihalle tuotiin milloin minkäkinlaista tavaraa, jopa kaukomailta asti. Talon isäntä on niitä laivoissaan rahdannut ja talon väki palveluskuntaa myöten, saanut tämän tästä ihmetellä ja jopa maistella kummallisia ruokatarpeita.

Sisäkkö leuhki maistelleensa jopa kunkvattia, lieneekö tottakaan, eihän nimikään kuulostanut miltään syötäväksi kelpaavalta. Mutta kukko jätti ruokatarpeet rauhaan. Kerran se oli erehdyksissä nokkinut kahvipapuja olleen pussin rikki ja napsinut innoissaan pussin reijästä vierineitä papuja- lieneekö luullut kukko niitä vilistäviksi koppakuoriaisiksi- kahvipapujen syömisen jälkeen kukko parka oli tullut ihan heikkopäiseksi, toikkaroinut pitkin pihamaata ja kiekunut yhtäsoittoa, niin kauan ettei kurkusta kuulunut enää pihahdustakaan.

Talon palvelijatar Anna piti kukosta, sille oli mukava jutustella, pyykkien ripustuksen lomassa ja katsella sen tärkeän näköistä tepastelua pihamaalla.
Mielessään Anna kuvitteli kukon todellakin olevan kenraali, joka tepasteli edestakaisin ja komensi..." Ota pyykit korista, ripusta ne narulle!"

"Ota kuivat pois narulta, vikkaa ne ja vie sisälle, mars mars!"

Lapsia Annan kertomukset naurattivat ja nämä keksivät mitä hassumpia kommennuksia, joita Kukko Kenraali voisi ohi kulkijoille komentaa. "Täti-Cilvia kävele niin, ettei peruukki tärise!"
Lapset kyselivätkin Annalta, miksei kukolla ollut kanoja, vaan munat tuotiin naapuri kartanosta? Tähän Anna oli humoristiseen tapaansa todennut, ettei kana parat varmaan kestäsi kukon komentelua. "Nyt kanaseni muni muna!" Tämä tokaisu sai lapset nauramaan niin paljon että, Carlotta joutui lähtemään sisälle, pissittyään housuunsa.

Mutta kukko oli autuaan tietämätön naurunkohteena olemisestaan. Se katsoa tillitteli tuimasti ohi kulkijoita ja kiekaisi aina välillä niin, että selkäpiissä puistatti ja korvissa soi.

Kaipasiko kukko sitten omaa kanatarhaa ja kanarouvia. Kokiko se olonsa yksinäiseksi?

No älkää minulta kysykö, mikä minä olen tietämään kenenkään kananaivoisen aivoituksista. Tuskimpa sen päähän mahtui muuta, kuin oma tärkeytensä.

Tänään sisäpihalla oli ollut hiljaista, laivat olivat satamassa ja hyllyillä notkui tuotteita omasta metsästä ja puutarhasta. Vain kahvisäkki oli kaukomailta tuotua, mutta talon kellarista haettua. Sen kukko kiersi kaukaa, ei suostunut suomaan sille silmäystäkään.

Juuri kun kukko alkoi virittää kunnon kiekaisua, jostain kuului kimakkaa haukuntaa, ärhäkkää räksystystä ja matalaa louskutusta ja tätä kaikkea säesti lähestyvien tassujen töminä, kirkuna, hus hus huudot, kaatuvan tuolin kolahdus... ja sitten olikin myöhäistä ajatella mitään.

Oven suussa rynnivät kolme koiraa, jotka olivat ajankulukseen keksineet oivan takaa-ajo leikin. Leikki oli alkanut jostain ja sen reitti oli kulkenut läpi talon kirkunan ja huudon säestyksellä, nyt leikki oli johdattanut koira kolmikon vanillan sisäpihalle.

Anna Kirkaisi säikähdyksestä ja pyykkikori liinavaatteineen sinkoutui maahan. Kolme koiraa
säntäilivät sinne ja tänne, toisiaan jahdaten ja iloisesti haukkuen.

Kukko parka rääkäisi ja räpisteli tikkaiden päälle, josta nyt kaakatti hyvin paheksuvalla äänellä.

Koirat huomasivat kukon ja alkoivat entistä riehakkaamman haukunnan, ne luulivat saavansa uuden leikkitoverin jahtausleikkiinsä.

Silloin Kukko pörhisti jokaisen höyhenensä ja kiekaisi KUKKOKIEKUU!! Se oli oikein vertahyytävä kiekaisu, sen seurauksen koira kolmikko hiljeni kuin käskystä. Anna nappasi kukon syliinsä ja totesi koira kolmikolle. "Olkaas nyt hiljaa, kun Kenraali niin käskee."

Violetta ryntäsi sisäpihalle mekastuksen kuullessaan, hän oli ollut asettelemassa ruusuja maljakkoon ja riensi nyt paikalle ruusunoksat kädessään.

"Mikä ihmeen mekastus täällä on?" Violetta sai vaivoin puuskutettua.

"Oi ei täällä mitään ihmeellistä, Kenraali se vain kutsui komppaniansa paikalle käskynjakoon." Totesi Anna hilpeästi ja silitteli hellästi kukon pehmeitä sulkia.

Perunat ja päärynät laatikoissaan ovat Sinikan taituroimia, laatikoita olen vain hiukan maalilla sotkenut. Myös Kukkakaali punomassani korissa on Sinikan tekemä. Liinavaatekori on myöskin Sinikalta joulukalenteri vaihdosta.

Sienet ja kukkakaalin (pöydällä) olen ostanut tampereen messuilta Mirjan pöydästä.

Hyllyn ostin Forssan markkinoilta Nukkekodin- ja lelun pöydästä

Violettan uudet vaatteet

2010-06-28T00:43:00.013+03:00

Iki ihana ja ihan ensimmäinen nukkekodin nukkeni, on vihdoista viimein saanut asianmukaiset ja paremmin tyylillisesti sopivat vaatteet... no joo eikä kestänytkään kuin "hiukan" ;D

Ruusuiseen tunnelmaan virittäydytään Tampereella Hatanpään kasvitieteellisestä puutarhasta nappaamallani kuvalla. Jos olet ruusujen ystävä ,käy ihmeessä siellä hurmaantumassa, kaunista eikä maksa mitään. Alueella on myös nukke- ja pukumuseo ja sinne on sitten sisäänpääsymaksu.

Tämän puvun idea on syöpynyt verkkokalvoilleni elokuvasta Marie Antoinette. Ja asiaa pitkään kypsyteltyäni päätin ideaa sitten hyödyntää.

Ruusu sopii kuin nakutettuna Violettan pukuun, sillä hänellä on myös oma kukkakauppansa, jota voit kurkkia tuolta Pippurinen blogistani.

Tässä puku takaa, hiukan törröttää tuo kangas kun mekon sisällä on seisontatuki, jotta täti pysyisi paremmin pystyssä.

Violettan asu oli alunperin Empire tyylinen, mutta kun aikakautta muutin niin vaihdoinpa nyt vihdoista viimein tuota puvun tyyliäkin. No myssy pysyi entisenlaisena.

Tässä Violettan puku aiemmin.

Ja takaa.

Vielä olisi nukkeja, jotka odottavat uutta vaatetta yllensä, tai vaatteita ylipäätään..no harjoitukset jatkuvat :)

Mollyn uudet vaatteet ja vaihekuvia

2010-06-27T23:45:00.014+03:00

Villa vanillan aina niin touhukas Molly on vihdoista viimein saanut asianmukaista vaatetta yllensä.

Tämä kuva on Tampereelta Hatanpään kasvitieteellisestä puutarhasta. Siniset kukat kukkivat myös Mollun uudessa mekossa.

Tässä uudistunut ilme.

Tässä lähtötilanne..ihan siistit pukimet, mutta kun halusin uudistaa paremmin koko taloon ja tarinaan paremmin sopiviksi.

Ensiksi tein hihat. Tuollaiset tuubit, jotka rypytin molemmista reunoista.

Mallia puvulle otin kirjasta Länsimainen puku antiikista nykyaikaan: John Peacock. Puvun esikuvana on Englantilaisen sisäkön puku vuodelta 1743. Mutta minä tietysti halusin värikkäämmän ja hiukan erilaisen... mutta ideaa hain siis tuolta :)

Hihat ovat tällaiset lyhkäset siitä syystä, ettei niitä päällyspuvun alta näy kuin hieman ja koko pitkinä niistä tulisi nukkekoti nukelle turhan pönäkät.

Puvun yläosan tein simppelisti niin, että kangas kaksinkerroin, yläreunaan saksilla pieni neliö aukko. Pää siitä sisään ja sitten saksilla ja neulalla ja langalla hihojen ja vyötärön muotoilua.

Puvun etuosaan tein tyypillisen korsettimainen etuosan. leikkasin kankaan kolmion malliseksi ja käänsin hiukan reunasta ja ompelin kiinni paikoilleen.

Tässä vaiheessa laiton puvun etumukseen hiukan pumpulia täytteeksi ja liimasin kaula-aukon kiinni vartaloon. Mollyn takana näkyvä liima on ihan huippua nukkekotikäytössä ja muussakin.

Seuraavaksi leikkasin leveän kangas soiron, jonka ompelin oikeat puolet vastakkain ja harsin yläreunasta, näin saa hyvin mekon rypytettyä paikoilleen, kun vetää langasta. Mekon asettelin tälleen hassusti ylösalaisin ja ompelin paikoilleen.

Hapsutukset ja langanpätkät jäävät näin hameen alle. Mollylle tein vielä alushameen samalla tavalla. Päällyskangas kun on ihanaa, mutta todella läpinäkyvää ja eihän sitä näin vanhemmat rouvas ihmiset nyt ihan läpinäkyvissä mekoissa viitsi esiintyä.

Esiliinana toimii vyötärölle ommeltu kankaanpalanen, jonka reunat olen liimannut.

hartioille asettelin kolmion muotoisen kankaanpalasen huiviksi.

puvun selkäosaa ompelin muutamilla poistoilla kiinni, jotta tulisi vaikutelma korsettimaisesta nyöritetystä puvun kiinnityksestä.

Lopuksi liiman avulla tein kapeat kangas suikaleet, josta leikkasin lyhyet kankaan palaset hihoihin, näistä tulee hihojen mansetit.

Hiuslaite ja aluspöksyt olivat nukella jo ennestään.

Lopuksi suihkuttelin hameenhelmoihin hiuslakkaa ja asettelin joitakin laskoksia, kuivumista nopeutin hiustenkuivaajalla.

La Belle chocolatière :)

2010-03-07T20:35:00.024+02:00

Hyvää ja luotettavaa palvelusväkeä sanotaan olevan kiven alla, mutta Annan kohdalla ei tarvittu kuin yksi katse Tampereen Taikasormet messuilla ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä :)
Myös Villa Vanillan väki on hyvin tykästynyt aina hymyilevään ja iloiseen Annaan.

Itse en juo kahvia ja teetäkin hyvin, hyvin harvoin. Kaakaosta kuitenkin pidän valtavasti ja ruusukupista nautittuna se vasta hyvää onkin! Kaakaon ystävänä, olen törmännyt myös seuraavanlaiseen Jean-Etienne Liotardin (1702-1789) maalaukseen. Siinä palvelijatar kantaa tarjottimella ruusukupissa kaakaota.

Taulun takana on mitä hurmaavin tarina, käyppäs lukaisemassa se täältä!! Heips linkin pitäis nyt toimia!! Laittakaa kommenttia jos ei.
Taikasormet messuilta Kirsti Kilposelta ostamani nukke katsoi minua ;) ja jo nukkea ostaessani tiesin, tässä hän on!! Tässä on minun pieni suklaa tyttöni! :)

Minun versioni on hiukan pyöreämpi, hymyilevämpi ja hiuksetkin näkyvät, mutta idea siis tuosta taulusta. Kankaat ovat sitä mitä kotoa löytyi ja vesilasia ei ole, niin laitoin lasikannun ja siihen sitruunaviipaleita. Vesi on koholakkaa, joka ei ole vielä kerennyt kuivua, eikä siis ole vielä läpinäkyvää. (Niin aina niin hätä näitten kuvausten kanssa ;D)

Tarjotin on pakkauspahvia. Yläreuna on pelkkä neliö reunoilla ja sen alla on toinen hiukan pienempi pahvi, josta tulee pohja... näin tein, jotta tarjottimeen tuli tuon kuvan mukaista syvyyttä. Tarjottimen jalat ovat myöskin pahvia. Lopuksi maalasin ja lakkasin tarjottimen.

Posliinikuppi on Reutterin ja siinä oleva kaakao on akryyliväriä ja koholakkaa.

Neitokaisen myssy on vanhaa lampunvarjostin kangasta (niin kaikki on hyvä aina säilöä, nytkin oli tarpeen ;D)

Vaaleanpunaisesta kankaasta tuli myssyn takaosa ja sininen satiininauha viimeistelee myssyn.

Ompelin pitsin muotoonsa, kiinni lakanakankaalle ja rypytin ommellen.

Hiuksia on vain otsalla ja niskassa, päälaki on kalju ;) myssy peittää kaljun kivasti!

Hiuslakalla tehtyjä laskoksia.

No jopas tuli otettua näitä kuvia..HIH!

Valkoinen esiliina kangas on kaksinkertaista, ohutta lakanakangasta, josta myös kaulassa oleva huivi. Kankaat olen kiinnittänyt paikalleen, ommellen, liimaten ja laskokset hiuslakan avulla tehtyjä.

Jakkuun tein kuvan mukaiset "liehukkeet", jotka laskostelin liiman ja hiuslakan avulla.

Oranssista kankaasta tein jakun, jonka ompelin koneella ja käsin.

Hame on kaksinkertaista, valkoisella kangasvärillä valkaisemaani kangasta. Aluspuserossa on vain hihat ja kaulusosa. Pumpulista tein tarvittavat "toppaukset" ;D

Tässä nukke lähtötilanteessa, pöksyt on kuitenkin jo saanut jalkaansa.

Sisäpihalla tapahtuu

2010-02-22T22:01:00.011+02:00

Huh heijaa, onpas aikaa vierähtänyt viime postauksesta!! Villa vanillan sisäpiha on tuottanut rutkasti päänvaivaa, eli kuinka sijoitan pieneen tilaan kaiken haluamani ja miten toteutan ajatuksen tilasta, joka jatkuu ulos?! Tämä on ollut sellainen tee, pura... tee, pura... tee ja pura projekti. Vieläkään ei ole täysin valmis ja ihan täysin tyytyväinen en ole tuohon taustalla näkyvään kuvaan, mutta saa nyt kelvata.
Koko talo on uinunut prinsessa Ruususen unta, mutta viikonloppuna vaihdoimme makuuhuoneen ja olohuoneen paikkaa kotonamme ja nukkekotinikin sai mukavammat olot. Piti oikein ovet aukaista ja katsella huoneita piiitkästä aikaa :D
Perheessä jyllää tällä hetkellä kova kuume ja yskä, nuorimmaisetkin simahtivat päivällä pitkille päiväunille. Minulla olikin sitten, ihan yhtäkkiä tilaisuus katsella Villa Vanillan sisäpihaa oikein kunnolla ja sainpas sitten kaikenlaista hiukan aikaiseksikin.
Minriltä aikoinaan saamaani pakkausmateriaalia leikkelin saksilla, maalasin ja päällystin oikealla sammaleella, sekä pienoisrautateiden rakenteluun tarkoitetuilla ruohonpurulla ja sammal aineella. Sotkinpa sekaan kahvinpurujakin. Pakkausmateriaaliin oli kätevä työntää tekokukan oksia, sekä aiemmin näpräämiä Pioneja, Ruusuja, Daalioita ja Punahattuja.

Kaaren on sahannut mieheni :) piirustukseni mukaan ja sen olen sitten päällystänyt munakennon palasilla ja pakkelilla. Märkään pakkeliin vetelin coctailtikulla kuvioinnit ja maalilla sotkin vielä koko komeuden.

Pihakiveykset ovat kanamunakennoja revittyinä, tehosekottimella mössättyinä ja uunissa paistettuina, maalattuina, leikeltyinä ja paikalleen liimattuina. (Nukkekodin hengettären ohje!)
Hiukan oikeita ja teko sammalta joukkoon ja avot siinäpä on.

Tikkaiden ohjeen olen saanut kerhosta ja kaiken työn ja tuskan arvoiset ovat, menevät linkkuunkin :)

Pyykkinarulla liehuvat puhtaat pyykit, pyykkipoika pussissa on pieniä Forssan lelumarkkinoilta ostamiani pyykkipoikia. Pyykkiteline on jäätelötikkua, johon olen tehnyt naskalilla reikiä ja pujottanut kirjontalankaa. Upea pyykkikori on Sinikalta joulkalenteri vaihdosta, sinne on talon palvelijattaret näemmä jo viikanneet puhtaita lakanoita ja tyynyliinoja.

Vasemmalla näkyvä kukkapurkki on shampoo pullon korkki ja kukkakauppa- Violettan aikaisia.

Vasemmalle sijoittuu talon keittiö ja oikealle pyykkitupa. Paljon puuttuu vielä tavaroita, mutta pikkuhiljaa ;D

Näppäsimpä tuoreempia kuvia sitten muistakin huoneista. Vielä on joulukoristeitakin esillä ;D enkelikello sivupöydällä. Täältä huoneesta puuttuvat vielä verhot. Suloinen ompelusetti on Reutterisia ja isompi koiruliini joulukalenterista Sinikalta.

Keittiössä touhua riittää, huuvaa olen monet kerrat miettinyt, mutta kaikista meinaa tulla niin isoja ja oikeastihan tuohon aikaan ruokia laitettiin avotulella, sellainenkin keittiöstä kyllä löytyy... mutta onko se nyt niin nöpönuukaa mitä sitä nukkekotiinsa laittelee. Omaksi iloksihan tätä rakentelen :D joten huuva tulee jos tulee ja kipinäsuojus lattialle myös. Keittiössä on paljon joulukalenterista saatua ja Violettan käsivarrella komeilee myöskin Sinikan taituroima ihanuus, upea laukku :)

Pesutuvasta puuttuu edelleenkin valaisin, ajatus jo millaisen haluaisin, toteutustapa vain hiukan hakusessa ;D ja samat pantaloonit ne siellä edelleenkin meinaa kärähtää ;D

Tunnustusta

2009-10-18T16:09:00.002+03:00

Lotelta sain tällaisen suloisen ja mieltä lämmittävän tunnustuksen!! Lämmin kiitos!!

Tässäpä sääntöjä:

1. Lisää tunnustus blogiisi ja julkaise säännöt.

2. Ilmoita palkinnon saajille heidän blogeissaan.

3. Palkinnon voi jakaa eteenpäin kymmenelle blogin pitäjälle.

4. Ilmoita blogissasi kenelle jaat tunnustuksen eteenpäin.

Minä haluan ojentaa tunnustuksen seuraaville taitureille ja heidän upeille blogeilleen!!

IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA...

2009-10-09T14:04:00.003+03:00

Tämä kirja ei hehkutukselleen paljon perusteluja kaipaa, mutta hehkutanpa ja hehkun kuitenkin!! ;D

Tämän kirjan mieheni tilasi Belgiasta (tuli siten halvemmaksi) ja pari viikkoa sain jännittää tuleeko kirja vai ei. Oli jo usko mennä, sillä painoskin kerkesi loppua kesken, eikä se ole mikään ihme. Taitaa olla todella kysytty ja haluttu kirja, niin monen harrastajan blogissa tämä ihanuus onkin jo vilahdellut. Ja yhden jos toisenkin blogissa kirjosta napsittuja ideoita on vilahdellut ;D

Todella tuhti kirja ja paljon kaikenlaisia niksejä... harmi että ranskan kieleni on niin ruosteessa... ei se kyllä koskaan ole mikään hyvä ollutkaan, no nyt on hyvä syy verestää vanhoja ja erittäin ruostuneita taitoja.
Nyt täytyykin mennä innolla jatkamaa siivousta, jotta voin sitten upota nojatuolin syövereihin tämän ihanuuden parissa.

Aivan ihanaa syksyistä ja aurinkoista viikonloppua kaikille. Pohjoisessa on kuulemma lunta ja meillä ruusut kukkivat pihalla, elämä on ihmeitä täynnä :D

Charlotta Von Flake

2009-10-08T18:57:00.001+03:00

Carlotta oli saapunut Villa Vanillaan rakkaan mamansa kanssa. Myrskyinen merimatka oli kulunut apeissa tunnelmissa. Papa oli kuollut ja äiti makasi hytissä pahoinvoivana. Oma rakas lapsenhoitaja oli jäänyt kauas Intiaan.

Charlotta oli kuitenkin nauttinut merimatkasta, valtavista aalloista ja lokkien kirkunasta. Hän oli istunut kapteenin polvella kuunnellen tämän hurjia tarinoita merihirviöistä. Kapteeni oli kehunut häntä oikeaksi merikarhuksi ja vakuutellut, että hänen suonissaan taatusti virtasi kunnon purjehtijan verta.

Sitä Charlotta kyllä hiukan epäili, hänen isänsä oli hyvin vanha, paljon vanhempi kuin äiti. Ja niin kauan kuin Charlotta jaksoi muistaa, oli isä istunut tyynyin tuettuna vuoteessa. Yskien niin hirmuisesti, että Charlottaa jostain syytä aina hiukan pelotti.

Mutta nyt hän oli täällä. Talon poika pyydysti haavillaan perhosia tai keräsi sammakon kutua lasipurkkeihin. Se oli Charlottan mielestä iljettävää. Äiti makasi voipuneena vuoteessa ja muu väki tuntui hääräävän vain vauvan ympärillä, mikä oli Charlottasta yhtä omituista, kuin sammakon kudun kerääminen. Vauva tuntui vain huutavan tai haisevan, hyi!

Talossa vilisi kissoja ja koiria, niistä Charlotta piti kovastikin, sillä isän vuoksi, niin äiti aina sanoi, ei heillä ollut omaa koiraa.

Mutta mitä ihmettä hän tekisi, kaikki rakkaat lelutkin olivat vielä purkamatta.

Silloin Charlotta äkkäsi pöydällä kiiltelevät sakset ja valokuvakansion. Sakset näyttivät niin houkuttelevilta, ehkä hän voisi edes hiukan kokeilla...

Siinä samassa Cilvia-täti rynnisti paikalle korot lattiaa vasten kipunoiden ja puuteri pöllyten. Tädin peruukki tutuisi hullunkurisesti ja hänen kapeitten huuliensa välistä ei kuulunut kuin epämääräistä vinkunaa.

Samassa Bella-neitikin viiletti helmat hulmuten paikalle.

Cilvia-täti näytti pyörtyvän hetkellä millä hyvänsä. Täti autettiin sohvalle, jossa tälle tarjottiin nenän alle kummallista pulloa. Sitä haistellessaan tädin silmät pyörivät päässä ja Charlottan mielestä täti näytti vain entistä enemmän pahoinvoivalta.

Bella torui Charlottaa ja kertoi miten vaaralliset sakset ovat, jos niitä ei osaa käyttää ja mitä kauheuksia niillä saa aikaan jos ei yhtään harkitse. Sitten Bella kertoikin pari hassua tarinaa kaljuksi kynitystä otsatukastaan ja äitinsä Cilvian juhlamekkoon leikatusta reijästä.

Mutta eihän Charlotta ollut tehnyt mitään! Ei yhtään mitään!

Vaikka lyhyt otsatukka kyllä kuulostikin todella koomiselta, niin ja entäs se reikä juhlamekossa, siinäpä vasta vitsien vitsi. Ehkäpä Charlotta tulisi kaikesta huolimatta viihtymään hyvinkin Villa Vanillassa, talossa kun oli paljon naisväkeä ja niin ollen myös paljon juhlamekkoja!.... ;D

Tämä hurmaava pikku neiti on tietysti Taru Astikaisen taituroima. Puvun kokoamisessa olen käyttänyt liimaa, liimaa ja vielä hiukan liimaa :D Sukkahousut ovat oikeat nailonit :)ja kiinni aluspöksyissä sukkanauhoilla, kengät ovat valkoista tekonahkaa.

Aikakausi taitaa heittää härän pyllyä, mutta ihan pakko oli tehdä tuollaiset sukat.

Mekon kangas on Tildaa, somisteena erilaisia pitsejä. Käsivarressa riippuva hökötys on pitsinen hattu :) Hiukset kähersin veden, muotovaahdon ja kasan coctailtikkujen kanssa...neiti oli todella naurettava näky paplareissaan :D

William Raven

2009-10-08T18:35:00.000+03:00

Villa Vanillakin oli vihdoista viimein saanut kauan kaivatun perheenlisäyksen. Tässä siis William Raven. William siksi, että tämä pulloposki tuo niin mieleeni nuorimmaiseni pulloposket ;D, nimi on muunnos siis hänen nimestään. Tämän nuken katseluun sitä ei kyllästy, aivan ihana siis :)

Tuohon aikaan 1700-1800 luvulla, poikalapsetkin puettiin pitkään tyttöjen vaatteisiin. Oli pitkät leningit, korsetit ja kaikki :) lasten muoti kun mukaili aikuisten vaatteita.

Pienillä vauvoilla oli koko kapalo, jonka uskottiin oikaisevan lapsen jäsenet kauniin suoriksi. Riisitauti oli kuitenkin yleinen vaiva, joten tuskimpa kapalot siinä auttoivat. Tiukassa kapalossa lapsi oli kätevä ja helposti siirreltävä paketti. Tiukassa kapalossa lapset olivat myöskin uneliaita, mikä ehkä helpotti lasten hoidossa..mene ja tiedä.

Minä en kuitenkaan halunnut tälle vaaville tiukkoja kapaloita tai tyttöjen mekkoja...oman mielen mukaanhan tätä nukkekotianikin näpertelen :) Ja jos madame Cilvia, arvostettu isoäiti toikin minulle ja tyttärelleni mieleen Joulupukin muorin :D :D :D niin tämä pikku herra on kyllä ihan selvä piparkakku poika ;D Pipari oli muuten nuorimmaiseni odotusajan nimikin...hih! :D Jep, on höperöä, tämä nukistelu ;D

Madame Cilvia Raven

2009-10-08T18:20:00.002+03:00

Leski-rouva Cilvia Raven oli saapunut Ranskasta, katsastamaan poikansa taloutta, uutta miniäänsä, tytärtään ja lapsen lapsiaan. Madame oli matkasta uupunut, mutta silti riemuissaan tavatessaan rakkaan poikansa ja tyttärensä.

Kolkko talo ranskassa, oli kaikunut tyhjyyttään, täällä kaikui Jonah pojan nauru, iloisten vanhojen rouvien kaakatus ja Bella-neidin korkojen kopina, tämän vilistäessä pitkin portaita ja kartanon huoneita.

Cilvia rakasti koreita vaatteita ja upeaa peruukkiaan. Jonah pojan naurun pyrskähdyksetkään, eivät estäneet häntä käyttämästä tätä upeaa ranskalaisen peruukkimestarin luomusta.

Cilvian mielestä ylhäisö rouvan täytyi näyttääkin mahtavalta ja kunnioitusta herättävältä. Kertoessaan pojan pojalleen peruukeista, joissa keikkui lintuja ja jopa laivojakin, oli tämä nauranut aivan katketakseen. Cilvia oli yrittänyt näyttää vakavalta asiaa kertoessaan, mutta yhtyi sitten Jonah pojan nauruun.

Erityisen ylpeä Madame Cilvia oli hoikkana säilyneestä vartalostaan ja sorjista sääristään, niillä olikin tanssittu, jos jonkinlaista menuettia, jopa itsensä kuninkaan hovissa.

Ilkeämieliset naapurin rouvat olivat Ranskassa vihjailleet, että leski-rouvana hänen pitäisi pukeutua mustaan ja käyttäytyä muutenkin hillitymmin ja vaatimattomasti. Oh la laa, oli cilvia silloin vain tuumannut..hänenkö pitäisi pukeutua tervaan ja höyheniin, jotta kateellisten kielenkannat eivät kalkattaisi. Voi kateellisiahan tulisi aina olemaan, jos hän pukeutuisikin mustaan pukuun, olisi toisilla kadehdittavana hänen rahansa tai upea neulankäyttönsä.

Mutta nyt hän oli rakkaiden lapsukaistensa luona ja aikoi tänne jäädäkin pitemmäksi aikaa, sillä perheeseen oli syntynyt kauan kaivattu poika lapsi ja Cilvian mielestä oli aivan ihanaa olla isoäiti.

Nukke on Taru Astikaisen käsialaa ja Victoria alkuperäiseltä nimeltään. Nuken olen nimennyt uudestaan edesmenneen mummuni nimeä mukaillen.

Rosalie Raven

2009-09-20T18:04:00.006+03:00

Villa Vanillan valtiatar Rosalie, hepeneitä yllensä.

Nukke on Taru Astikaisen taiturimaista käsialaa.

Vaatetus oli kyllä taas ongelmallinen. Nuken vartalo on niin kaunis, että piti ihan miettiä, mitä näyttää ja mitä peittää. Haasteellista oli myöskin se, että reisien ja käsivarsien kohdalla nukella oli piipunrassit näkyvissä ja muutoinkin vartalon asento oli aika erikoinen. Tulevaisuudessa, Rosalie makoilee sitten nautinnollisesti diivaanilla, lukee romanttisia kertomuksia ja runoja, mutustellen samalla herkullisia konfehteja. Tiukka korsetti pitää huolen, ettei herkuttelu pääse ryöstäytymään käsistä :)

Rosalien aamutakki on riisuttavissa. Hihat ovat kuitenkin päälle liimatut, juuri noiden piipunrassi käsivarsien takia. Hihansuissa on röyhelöä ja pitsiä.

Tässä rouva ilman aamutakkiaan, korsetissaan. Peppuun lisäsin hiukan täytettä (sitä se herkkujen napostelu teettää), jotta rouvalla olisi mukavempi diivaaneilla lojua.

Tässä rouvan korsetti edestä päin. Korsetin pitsit ovat..kerronko... no hyvä on ...pikku neitini vanhoista alushousuista...hih! :D kertakaikkisen täydellisen kokoista pitsiä! Korsetissa on hassusti nyt hihat, mutta ajatuksena olisi tehdä rouvalle tulevaisuudessa,myös mekko...siis alaosa helmoineen, siksi tuo korsetti on tuon näköinen :)

Nuken hiukset olivat taas ongelmalliset, yritin niitä kihartaa ja laitella, mutta on mielestäni vaikeaa, hiusten ollessa kiinni nuken päässä. Ja rouva on se vallaton pörröpää. Rosalie sai sitten pieniä hiuslikäkkeitä (kiharoita), jotka solmin ja ompelin kiinni. Niin ja on se tukka nyt ainakin pörrö ;D

Rosalien kengät tuottivat päänvaivaa, mutta tähänkin sitten netti toimi pelastajana :) Historia on mielenkiintoista ja koska asusteet ovat Madame Pomparouria ajatellen tehdyt, niin mikseipä sitten kengätkin.
Tiesittekö muuten, että säätyläisnaisten kenkien mallit ja materiaalit peilasit aina omaa aikaansa. Säätyläisnaiset eivät rämpineet metsissä, vaan naisen paikka oli olla kotinsa kaunistus. Jalkojen näyttely oli vallan säädytöntä. Pitkät hameet peittivät naisen jalat ja helmojen alta pilkistivät vain sirot kengät (lähinnä kengän käret). Tuohon aikaan naisen pientä jalkaa ja sitä myötä kenkää ihailtiin yli kaiken..Kiinassahan tässä pistettiin asia överiksi, mutta Pomparour kenkien suunnittelija taisi saada melkoisen älyn väläyksen. Kun korko on eteenpäin kaareva ja sijaitsi melkein keskellä kenkää, hameiden alta pilkottava kenkä näytti sirolta ja pieneltä.
Empire aikaan kenkä muuttui matalaksi tossuksi, kun taas vuosisadan vaihteessa naiset pukivat jalkaansa, napakasti nyöritetyt, korolliset varsikengät. Varsikenkiä oli jonkin verran ollut aiemminkin, mutta niitä käytettiin lähinnä hevosella ratsastaessa.

Nuken jalassa jo valmiiksi oleva korko, esti sen ettei näihin kenkiin Pomparour-korkoja pystynyt tekemään, vaikka kengän takaosaa kaartamalla (nauhalla) sitä koitin hiukan matkia. Nämä kengät ovat sitten ihan jalkaan liimatut, eivät vaihdeltavissa. Taas piti mennä sieltä mistä aita on matalin :) Vaikka kyllä näitäkin kötöstäessä sai paljon taas aikaa tuhraantumaan ;D Kengissä materiaaleina, silkkinauhoja, nyörejä, pitsiä ja kapeaa helminauhaa. Kengän maalasin ensin automaalilla valkoiseksi ja päälle tuota pinkkiä. Kyllä on imelät kengät ;)

Bella Raven

2009-09-14T20:54:00.000+03:00

Saanko esitellä neiti Bella Raven. Jaime Ravenin vililkko sisar. Hän vilistää ympäri kartanoa kutrit hulmuten ja hymyssä suin ja mikään ei ole niin ihanaa kuin keksiä kepposia joiden uhriksi usein juron sorttinen isoveli joutuu. Tämä neiti tulistuu herkästi, jos näkee jotakuta heikompaa sorrettavan, sillä tämän hepeneistä kiinnostuneen villikon sydämessä sykkii, mitä lempein sydän. Hänellä riittää aina aikaa ystävälliseen keskusteluun vähäpätöisimmänkin palvelijan kanssa.

Vaatteita aikoinaan tehdessäni, en aluksi osannut päättää teenkö vaihdettavat, vaiko päälle liimatut vaatteet. Alusvaatteita tehdessäni ja niitä nukelle pukiessa, huomasin kuitenkin kuinka nuken vartalo nyppyyntyy, joten päädyin liimattuun versioon. Tämän asun innoittajana toimi Madame Pompadour, ajalle tyypillisen mekon selkäaosan jätin kuitenkin pois.

Nuorelle neidolle sopiva depyytti, tanssiais asu on tietenkin valkoinen.

Tähän kankaaseen kokeilin laskostamiseen hiuslakkaa. Laskoksien pysyminen oli kuitenkin vaikeaa, joten apuna käytin myöskin liimaa. Lakan avulla kuitenkin sai tuota laskeutuvuutta kankaaseen. Lakka ei myöskään tahrannut kangasta millään tavalla.

Näytänpä yhden salamallakin otetun kuvan. Tästä minulle tulee mieleen Lumikki, joka on muuten lempi satuhahmoni :) Nukkehan on Taru Astikaisen käsialaa, mutta olen vaihtanut nukelle hiukset. Alkuperäiset lyhyet ja punaiset kutrit ovat päätyneet Jonahin päähän ;)

Rouvien huone

2009-09-11T09:00:00.001+03:00

No niin..nyt on siis vihdoista viimein Rouvien huoneessakin valaistus, katto ja listatkin paikoillaan, hyvä minä :D

Kylläpä kesti, listoitus on nimittäin inhottavin asia mitä tiedän olipa kyseessä 1:1 remontti tai nukkekoteilu, kun ei mene ymmärrykseen niin ei, joten tarkkasilmäinen huomaa pienen bluffin tuolla katonrajassa ;D. Kyllä vain takaseinän listat ja uunin palomuurin sivut olen tehnyt erilaisella listalla kuin nuo sivut ja palomuurin päädyn.

Ja tässä tämä kakk..siis takka. Öiseen aikaan otetut kuvat antavat kyllä oman tunnelmansa, niin hämärää, ettei mitään selvää meinaa saada. No nukkekodin kuvailu ei oikein onnistu päiväsaikaan noiden pikku veijareiden takia :)

Takkaan tein hiilet tulitikuista (niistä päättömistä) tein eräänlaisen "hirsi" kehikon (jotta tarpeen mukaan kehikon voi nostaa ja hehkua vaihtaa) ja lopuksi pyörittelin kehikon yläpintaa liimassa ja pätkityissä tikunpaloissa. Päälle mustaa maalia ja hiukan liimaa ja korppujauhoja ja veijarini 3vee mielestä, äiti oli osannut taituroida todella aidon näköisen kakan..hyvä minä! ;D

Katto näyttää sitten tältä. Rypyläpintaiseen tapettiin liimasin leveää puuvillapitsiä ja Tiimarista ostamiani koukeroisia, huopaisia sydän kuvioita. Niitä leikkelin mieleisikseni. Kattokruunun kohdalla on soikea korunosa ja senalla pitsiä. Kerman sävyistä maalia vielä pintaan ja liimaus paikalleen, siinä se.

Tässä hiukan lähikuvaa.

Tämän tyylisen kattokruunun olen tehnytkin jo tuonne Violetan kukkakauppaan, nyt tein nuo välit servettirenkaasta, kynttilät ovat vanupuikon pätkiä ja rautalankaa.

Takan eteen tein tuollaisen reunan, jotteivat rouvat ja neidit pitkissä hameenhelmoissa polta itseään, eivätkä hiilet valu lattialle :) Reunus on servettirenkaan osanen maalilla sotkettuna ja taivuteltuna paikalleen. Rautalangasta vääntelemäni leivostelineen olenkin esitellyt jo tuolla Marenginpuolella, saa nyt nähdä sijoittuko se sinne vai tänne :)

Sipuleita ja sipulipussi

2009-09-11T08:59:00.001+03:00

Lämmin sipulimaito tepsii flunssaan ja jottei Villa Vanillan väki alkaisi potea sairauksia, täytyi heillekin väkertää sipuleita.
Nämä ovat kylläkin valkosipuleita. Eivät massasta tai savesta tehtyjä, vaan oikeasta valkosipulin kuoresta ja styrox-rakeista. :D Sipulinkuoria olen käyttänyt ennenkin, silloin ihan ensimmäiseen arvontapalkintoon tekemääni Amaryllikseen, kukan sipuli oli savea ja oikeaa sipulinkuorta :)

Sipulit tarvitsevat paikan, jossa niitä on kätevä kuivata ja säilyttää. Meninpä sitten, taas sieltä mistä aita on matalin. Itseltä kun tuota virkkaustaitoa ei löydy, niin ompelin puuvilla pitsin pätkän tötteröksi. Ylä- ja alapäähän kiristysnarut...no aika möhkäle tuli ;D Pitäisi tehdä hiukan kapeampi malli.

Sipuleita pussissaan.

Tässä sitten taas yksi osoitus höperyydestäni, eli tehdään ensin työllä ja vaivalla esiliina, pitseineen nappeineen kaikkineen. Rytätään se sen jälkeen poimuille :D No tämä esiliina tulee ihan seinälle, naulakkoon killumaan, ei päälle puettavaksi. Ryttäyksen tarkoitus on kuvat siis naulakossa roikkuvaa esiliinaa :D

Villa Vanillan pesutupa

2009-09-11T08:58:00.001+03:00

Madame Cilvia oli päättänyt tarkistaa poikansa kartanon, Villa Vanillan, lattiasta kattoon. Paljon oli asioita, joita hän ei ymmärtänyt tai asioita, jotka saivat hänet pudistelemaan voipuuneena päätään ja naksuttamaan kieltään.

Keittiö ei yleensä ottaen ollu hienojen rouvien aluetta, vaan siellä hääräsi kartanon mamselli. Mutta koska hänen miniänsäkin täti, vietti keittiössä niin paljon aikaansa, oikaisi Cilvia-rouva ryhtinsä, suoristi peruukkinsa ja päätti lähteä tarkistamaan kuinka keittiössä työt sujuivat. Tungettelusta voisi mamselli ehkä ottaa nokkiinsa, mutta senpä vuoksi Cilvia nappasikin William-vauvan käsivarrelleen...hänhän oli vain pikku herraa esittelemässä. Sitä paitsi Madame Cilvia rakasti vauvoja, näiden pieniä pyöreitä kasvoja ja näiden tuoksua...sitä eivät mitkään kalleimmatkaan hajuvedet voineet voittaa.

Jonah-poika oli kovin ylpeä pikkuveljestään ja Violetta-täti ja mamselli-Molly aloittivat hirvittävän hössötyksensä ja hääräämisensä vauvan nähdessään. Silloin Cilvia päätti kurkata salaa myöskin pesutuvan puolelle..niin vain sen verran, ettei työllä ja vaivalla kasvoille taputeltu puuteri kosteassa pesutuvassa sulaisi pois.

Pesutuvassa olikin suorastaan kuuma, kahdesta tulisijasta nouseva lämpö ja pyykkipadasta nouseva lämmin vesihöyry nostatti punan Cilvia rouvan poskille. Madame Cilvia, saattoi vain tuumata Oh la laansa..niin paljon pesutuvassa olikin tavaraa. Oven pielessä roikkui koukku tyhjillään, kaipa siinä hänenkin leninkinsä vielä riippuisi. Pyykkikorista näkykin pilkistävän korsetti ja alusvaatteita.

Seinällä oli pajusta punottu liinavaate kori ja pesuvati. Lattialla laventelilta tuoksuvia puhtaita liinavatteita. Kylmä vesipumpusta tipahteli ämpäriin hiljalleen vesipisaroita, äänen rikkoi vain tulisijassa räiskyvä tuli ja harmaan kissan laiska kehräys tämän kiskoitellessa itseään takan reunuksella.

Muuripadassa kupli kuuma vesi ja pikku pyykki oli liossa pesuvadissa.

Takassa räiskyi vasta sytytetyt takkapuut ja takan edessä oli kuivumassa vaatteita, tiputtaen vettä lattialle.

Madame Cilvia huokaisi nähdessään pesusaavin...tuossa hommassa sitä tarvittaisiin voimaa, onnistuisikohan hänen pehmeät kätensä pyykkäämään valtavan vaatekasan ja vielä puristamaan niistä vedetkin. Tuskimpa. Madame Cilvia tuumi mielessään, että asiasta täytyikin keskustella pojan kanssa, että saavathan palvelijat kunnon korvauksen työstänsä, niin ja vatsansa täyteen. Ennenkaikkea Cilvia oli mielestään oikeudenmukainen.

Mutta missä kaikki palvelijat oikein olivat...ompelutyö olivat levällään pöydällä, vanhasta juhlaleningistä valmistetut verhot somistivat ikkunaa. Liinavaate kaappikin oli raollaan, kuin joku olisi hetki sitten poistunut. Sitten Cilvian silmät pyöristyivät ja hänen huuliltaan pääsi kirkaisu....mitä kamalaa täällä oikein tapahtui!?

Jokin oli nyt pahasti vialla, niin ja tuoksuihin pahalle!

Voi ei hänen Ranskasta asti tuomansa pantaloonithan ne täällä kärysivät...tästä saa kyllä palveluskunta kuulla kunniansa ja ruokaakaan on turha tulla kyselemään, saatikka palkkaa työstänsä pyydellä.

Violetta ja Molly riensivät hädissään paikalle, mitä oli oikein sattunut...ei kai rouva ollut vain tuikahtanut peruukkeineen päivineen vesipaljuun...siinäpä vasta olisikin näky. Kalvennut rouva talutettiin keittiöön
Hajusuolaa tarjottiin ja kupillinen kahvia, silloin vasta Madame Cilvia pystyi kertomaan häntä kohdanneesta epäonnesta. Hänen pantalooninsa. Tovin saivat Violetta ja Molly kysellä mitä rouva oikein tarkoitti, kunnes selvisi, että tuiki tavallisista alushousuistahan olivain kyse. Näiden rouva nyt pelkäsi kärynneen.
Asia tarkistettiin, takkapuut ne vain olivat kärynneet, lieneekö joukossa ollut kosteita puita. Rauta ei ollut edes lämmin, niin ja palveluskunta oli levittämässä puhtaita lakanoita narulle kuivumaan.

Ryhtinsä oikaiste, mutta hiukan nolostuneena Madame Cilvia poistui keittiöstä. Molly ja violetta vain tuumivat keskenänsä mitä ihmettä rouva oli edes tehnyt pesutuvalla ja kuka ihme nyt nostaa sellaisen älähän yksistä alushousuista..vai mitkä pompaloonit ne nyt olivatkaan, tuumivat vanhat rouvat yhdessä naureskellen

Käspaekka

2009-09-11T08:56:00.003+03:00

Mineily, kaiken tohotuksen keskellä, on kyllä rentouttavaa! Nyt syntyi sitten tällainen pyyheliinanaulakko ja pyyheliinapeite siihen.

Tällainen pyyheliinateline on myöskin omassa kodissamme 1:1 koossa, jätin pois vain etureunan pyörylä kaiverrukset. Ennenaikaan pyyheliinapaikat (Kaenuulaisittain käspaekat...hih!) olivat yleisiä, kunnes niitä alettiin pitää epäpuhtaina. Kauniin pyyheliinapeiton taakse, kun voitiin kätkeä ne likaiset käsi- ja astiapyyhkeet.

Tällainen teline on ilman pyyheliinapeitettä. Materiaaleina kovaa balsaa, coctailtikku, kaksi pientä puuhelmeä, maalia ja kullan sävyisiä nuppineuloja.

Olipas hauska kokeilu tämäkin. Ensin piirsin vapaalla kädellä kaavat paperille ja niiden mukaan leikkelin balsasta palaset. Hiukan irvottaa..vaan mitä se haittaa, ensi kerralla sitten paremmin. Nämäkin olen sillä mattoveitsellä tehnyt ;D joskus pitäisi kyllä panostaa parempiin välineisiin. Mutta kun tahtoo sen hienon ja kalliin version..niin saa säästellä, niin ja aina tulee jotain (muka) tärkeämpää ostettavaa. ;D

Pyyheliinatkin tietenkin tarvitaan, mitä sitten, etteivät ne peitteen takaa lopulta näy ollenkaan :D

Olivat vain niin hauskat näperrettävät nämäkin.

Kello ja takkavälineet

2009-09-11T08:53:00.001+03:00

Kävelylenkillä voi tehdä hämmästyttäviä löytöjä..hämmästyttäviähän nämä ovat lähinnä siksi, että kanssa kävelijät hämmästelevät -"Höh miksi sinä tuonkin taskuusi noukit, mitä ihmettä sinä sillä teet?!" :D

Kerran taas kävelyllä olessani simiini sattui, kertakaikkisen loistava aarre, (kuten aina Peppi Pitkätossullekin kävi) lasten muovinen, klipsi-korvakorun osa. Niin eikös olekin selvästi kellotaulu! Söhrin hiukan maalia pintaan, lehdestä leikkasin kellotaulun, jonka päälle liimasin vielä pienen muovinpalasen "lasiksi". Punnukset ovat kaulakorun pätkä ja pari helmeä.
Nyt Villa Vanillassakin voidaan ihan rauhassa elellä sitä mennyttä aikaa :)

Tällainen tuli myöskin näperrettyä, eli parhaimmat päivänsä nähnyt takkaväline sarja keittiöön. Harja osa on vanha siveltimen pää..sopivasti musta maali oli siihen pinttynyt. Telineen alaosa on nappi, muina materiaaleina tuikkukynttilän suojusta, korunosia, rautalankaa ja helmiä. Idean poimin kirjasta Doll's house fireplaces and stoves.

Nukkekoti harrastuksen kannalta, yksi parhaista ostoksistani, taitaa olla kirpputorilta kerran ostamani pussillinen, erilaisia koruja, ketjuja ja sen sellaista pientä krääsää.

Tavarat ovat löytäneet myös paikkansa..no ne paikathan voivat tietenkin vielä muuttua... monta kertaa ;) Patalaput ja taulu killuvat hyllyn nauloissa.

Pannumyssy töröttää liedellä kahvimyllyn edessä...niin vielä puuttuu se kahvipannu :)

keittokirja on uudella apupöydällä ja matto löysi paikkansa, tiskialtaan edestä.

Takkavälineet ovat tietenkin takan vieressä.

Tuunattu kaappi

2009-09-11T08:52:00.001+03:00

Villa Vanillan keittiöön tarvittiin uutta apupöytä tasoa. Väliaikainen systeemi oli liian matala ja epäkäytännöllinen, tilaa tavaroille ei ollut tarpeeksi. Aikani netin kanssa tuskasteltuani ja todettuani, että sopivaa ei löydy, piti sitten alkaa tekemään kaappia itse. Koska Vanillan väki ei ainakaan lähiaikoina ole saamassa perheenlisäystä ja muutoinkin hoitopöytä tuntui turhalta kapistukselta, joutui kaappi hurjaan muodonmuutokseen ;)

Hoitopöytä osoittautui sopivaksi syvyydeltään ja korkeudeltaan, mutta muutoin aivan liian kapea. Poistin hoidopöydästä pehmusteen ja tason. Vanhasta tasosta otin mallia noihin sivuihin ja takakoristeeseen. Kansilevy, alahylly ja sivuseinä ovat balsaa. Reunat ohutta vaneria. Kaapin olen hionut ja maalannut sekä kermanvalkoisella että valkoisella. Kulutettuihin kohtiin sotkin, yllätys yllätys kaakaota..niin.. taas ;D

Verhon taakse tulee sijoittumaan likaämpäri, johon ruoantähteen yms. laitetaan. (Vielä kun oppisi tekemään hienoja kalanruotoja) Mummu sanoi kyseistä kapinetta laskiämpäriksi, mutta sellainen siis tulee tuohon hyllylle. Verhotanko on paksua rautalankaa, jonka ympärille olen liimannut tuon kankaan. Kankaan laskokset tein myös liiman avulla. Ruusukoristeet ovat niitä vanhoja tuttuja kiiltokuvia, joiden päälle sipaisin ohuelti maalia.

Villa Vanillan keittiössä tapahtuu

2009-09-11T08:51:00.002+03:00

-"Vieläkös leipoisin omenapiirakan." Violetta tuumaili hämärtyvässä illassa, lisäillen halkoja lieden alle.

Kun ei tulisi kovasti vain tuhkaa lattialle ja kipinöitäkin saa varoa, sillä lieden alla ei ole vielä peltiä asennettuna.

Päivä oli ollut kovin sateinen, mutta takka loi ympärilleen kodikasta lämpöään. Liekkien leikkiä tiilillä oli hauska katsella.

Kattoonkin oli saatu tänään valaisin ja kova homma sen asentamisessa oli ollutkin.

Mutta mikä se oli...liikuttiko ilmavirta ovea, vai kummitteliko lapsivuoteeseen kuollut talon entinen valtiatar? Kunnes...

ovesta kurkisti punatukkaisen pojan viikarin kasvot.
-"Oh Jonah, kyllä sinä säikäytitkin, ei sitä tuolla tavalla saa vanhoja ihmisiä säikäytellä..ihan meinasi sydän tässä pysähtyä."

-"Anteeksi Violetta-täti, minulla tuli vain niin kova nälkä, enkä saanut oikein untakaan. Ei ollut tarkoitus säikäyttää...Hmmm... Onkos täti sitten kovinkin vanha?

-"Aamupalalta jäikin vielä voisarvia, otatko voita vai hilloa sen kanssa? Ja miksi Jonah on siitä iästäni nyt niin kovin kiinnostunut, eikö Jonah tiedä, ettei naisten ikää sovi kysellä, se ei ole kohteliasta."

-"Hilloa kiitos."
-"Mutta tarkoittaako se, ettei vanhojen naisten ikää sovi kysellä?"
-"Mutta Jonah!"
-"Minä vain ajattelin täti, että kuinka vanha täti oikein on, eli oliko silloin lohikäärmeitä?"
-"Oh mitä Jonah nyt tarkoittaa!"
-"Niin kun Papa näytti kiinalaisia maalauksia, joita toi laivamatkoiltaan. Niissä oli hurjia lohikäärmeitä..niin ja ne piirustukset ovat todella vanhoja. Eli oliko silloin lohikäärmeitä, kun täti oli pieni?"
*Huokaus* -"Ei, silloin ei ollut lohikäärmeitä kun minä olin pieni."
-"Eihän täti ole silloin vanha! Kuinka vanha täti sitten oikein on?"
-"Sen ikäinen ettei pienten pojan viikareiden tarvitse tulla säikyttelemään ja kyselemään joutavia. Alahan laputtaa siitä nukkumaan, minä sammautan jo valotkin."

-"Hyvää yötä Violetta-täti!"
-"Hyvää yötä Jonah." *Huokaus* -"Vai vielä lohikäärmeitä..voi tuota poikaa."

:D Tällaisia tarinoita olen kuullut useankin äidin kertovan ja kyllä minulla on ihan omakohtaisia kokemuksiakin...oma punatukkainen poikani kyseli aikoinaan, että olikos silloin hirmuliskoja, kun minä olin lapsi!? :D No aika fossiiliksi sitä itsensä toisinaan tunteekin..heh!

Villa Vanillan keittiö on vihdoista viimein saanut valonsa..tai siis ne on kytketty ja kuvat ovat hämäriä, kun yöllä kuvia nappailin. Kattolampun johto näkyykin vielä "hiukan" mutkittelevan ja muutenkin on kierossa..täytyykin sitä hiukan fiksailla.
Valaisimen "lasit" ovat ihan Euro minis pakkauksen muovia. Sen olen leikannut vain sopivan pituiseksi ja levyiseksi. Taitoin muoviin sentin välein tuollaiset kulmat ja koristelin koholakalla. Eräänlainen tiffany-valaisin siis :) Ketjut ja kiinnittimet ovat erilaisia korunosia ja rautalankaa. Johdon ajattelin jättää ihan näkyville, jotta on helpompi tarvittaessa vaihtaa tai huoltaa.

Valehuonekin tulee näissä kuvissa, ehkä, paremmin esille. Eli oven takana ei ole pelkästään kuvaa, vaan myös nuken mentävä eräänlainen kapea "huone". Josta Jonah poikakin kurkkii. Kuvankin pystyy vaihtamaan, jos kyllästyn. Tämäkin kuva on nimittäin jo toinen laatuaan ;D Tällaisia kummallisuuksia tulee nukkekodissani olemaan sitten tulevaisuudessa enemmänkin :D

Keittokirjoja ja teline

2009-09-11T08:35:00.001+03:00

Koko ajan tulee uusia ideoita mieleen ,että mitä kaikkea sitä keittiössä tarvitaan/puuttuu ja lista onkin melkoinen..huh huh! Mutta tällä kertaa keittokirjoja. Tulipahan hyödynnettyä Tilda papereiden palasiakin ;D Vasemmalla ylimpänä olevan keittokirjan tulostin netistä, siihen liimasin vain silkkinauhan pätkän kirjanmerkiksi.

Keittokirjoihin kuvia leikkelin vanhasta Euro minis kuvastosta (ovat sopivan pieniä) Oikean puoleista kellastutuin myöskin soijalla, sotkin liimalla, jonka päälle ripottelin leivinjauhetta ja kerdemummaa (kyllä oli kivaa sotkea..heh!) Ideaa tähän keittokirjaan nappasin Annikalta.

Kylläpä muistuttaakin erehdyttävästi omaa keittokirjaani, täynnä lippuja ja lappuja, sotkuinen ja käsialasta ei ota selvää Erkkikään ;D

Keittokirjalle tein vielä telineen rautalangasta, pahvinpalasta ja puuvillapitsin pätkästä, joita sotkin mustalla, valkoisella ja kullanvärisellä maalilla.

Keittiön rakentelua

2009-09-11T08:30:00.002+03:00

Villa Vanillan keittiön rakentelua jatkuu. Rullaverhot olen liimannut paksun rautalanka tikun ympärille. Alaverho on äitini virkkaamaa pitsiä, jonka olen taitellut laskoksille hiuslakan, pyykkipoikien ja hiustenkuivaajan avulla ;D Siinäpä tekniikka, jota pitäisi vielä hiukan harjoitella. Ikkunan "lasi" on likainen..siis liimatahrainen, sillä nuorimmaiseni on työntänyt lasin niin monta kertaa sisään ja se on hiukan halennutkin :D mutta saa kelvata.

Tampereen käsityö-messuilta ostamani kaappi joutui muutoksen kouriin ja siitä tuli seinälle hylly. Koska halusin seinälle sellaisen listan tuohon paneelin reunaan, jossa voi pitää tavaroita esillä, ei hylly entisenlaisena sopinut keittiöön. Sahasin yläosan irti sahalla ja muotoilin reunat kapeammiksi. Ohuesta vanerista tein kapean hyllyn alareunaan, sekä pienistä nuppineuloista tapit, joissa voi sitten pitää kaikkea tarpeellista.

Hyllylle voi sitten kerätä aarteita, nythän siellä on jo Wooperin suloisista suloisempia astioita, Reuttersin aarteet ja lasiastiat Dolorekselta ja Nukkelasta ostettuja kulhoja sekä hopeinen kahvi serviisi. Pienet kulhot, astia telineen vieressä, ovat tietokoneen vanhan näppiksen sisältä löydettyjä aarteita ;D Lautaset listan päällä ovat limppari-pullonkorkin tiiviste läpysköitä, maalattuina ja servetillä koristeltuina.

Alla olevalla pöytätasolla on Dolorekselta tilattuja Reutterin tuotteita ja kynttelikön olen ostanut Kajaanista. Korit alahyllyllä olen väkertänyt itse, kuten mustan rautalanka korinkin. Lääkepakkauksesta leikatusta hopeisesta kolosta tuli oiva kulho, jossa on Sinellistä ostettuja piparimuotteja.

Lieden ja pesualtaan välissä on sitten hyllyn alaosa. Se nyt saa olla väliaikaisesti siinä. Se on liian matala, aikä tarpeeksi leveäkään, joten sijoittunee joskus jonnekin muualle tai joutuu muokkauksen kouriin ;)

Taikina möykyt kaapin päällä on poikani kaksivuotiaana taiteilemia. Valkoisen leipäkorin, mustan rautalankakorin ja vispilän olen itse väkertänyt. (ja sen kyllä huomaa..heh!) Nukkelasta ostetussa kulhossa rikottuja kananmunia.

Jauhopussit ovat harrastukseni alkumetreiltä, eli lehdestä leikattuja kuvia liimattuna sopivan väriselle paperille josta olen taitellut pussin, jonka sisässä on sitten pumpulia. 1700-1800 luvun vaihteessa ei kyseisen näköisiä tuotteita ollut, mutta mikäpä täällä nukkekodissani paikkaansa pitäisikään... kun on juokseva vesikin ja muita kummallisuuksia :D Pienen pienille maustepurkeillekin täytyisi vielä väkertää jonkinlainen hyllykkö.

Eipä näytä täältäkään vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttuvan. Kissat leikkivät omenoilla, koira räksyttää sisälle karannutta kukkoa, joka on hädissään hypähtänyt tuolille kiekumaan.

Aamiais-setti Reuttersia. Kynttilä on oikean enkelikellon kynttilä ja lasilautanen on nappi. Etuosassa oleva pöytä on tuunattu Lunbyn pöytä ja se siirtynee luultavastikin tuonne seuraavaan huoneeseen. Pöydällä oleva kannu on kirpputori löytö, kakku itse "leivottu" ja maitotonkka Nukkelasta. Lattialla olevan korin olen tehnyt itse, kurpitsa Tiimarista.

Kuvia köökistä

2009-09-11T08:00:00.002+03:00

Varhain aamulla keittiöstä kuuluu hiippailevia ääniä, rapinaa ja maiskutusta..jaahas kuka onkaan keksi varkaissa?

-Hyss Missy , onko sinun aivan pakko raapia sitä jauhopussia.. Molly kun huomaa, niin siitä ei hyvää seuraa ja Violetta-tätikin alkaa aikamoisen kaakatuksen.

-Keittiön valmistuminen alkaa olla tädin puheiden mukaan loppusuoralla ja se on kuulemma ihan juhlan paikka. Aikuiset kuitenkin rohmuavat kaikki herkut ensin, joten minä poika se en ajatellut jäädä osattomaksi.

-Kun ei nyt Molly vain pyyhältäisi tuosta ovesta.

-Kaukana ei nimittäin Molly taida olla, sillä tiskitkin ovat kesken. Kattila on vielä pesemättä. (Verhojen salusiinit ovat muuten äitini kapioihinsa virkkaamaa pitsiä)

Lautaset kuivuvat jo telineessään.

Liedelläkin tirisee makkarat ja jauhelihapihvit pannuissaan.

-Mutta kuka voisi vastustaa keittiöstä leviävää ihanaa tuoksua?

-Mutta Jonah mitä tämä tarkoittaa, heti kun silmänsä kääntää, niin sinä olet keksi varkaissa ja vielä ihan ilkosillasikin. Molly-raukka makaa vuoteenomana (niin kun ei ole sitä nukkeakaan vielä..heh!) ja minä olen saanut raataa keittiössä. Kaikki tavarat ovat hujan hajan. Hopeat kiillottamatta ja kyntteliköt puhdistamatta. Koita siinä sitten ruokaakin laittaa.

-Täti kiltti herkut tuoksuivat vaan niin ihanalle ja vaatteita minä en löytänyt mistään, aivan kuin maa olisi ne niellyt (niin kun ole saanut aikaiseksi) .

-No eihän se mitään Jonah, otahan hiukan kaakaota, kyllähän se kasvava poika tarvitsee ruokaa.

-Vielä on monta laatikkoa tarkastamatta, että mitä ne pitävätkään sisällään. Mutta Tilda-seinätaulun löysin.

-Ja katso Jonah miten suloiset lasi-possut, eivätkö ne näytäkin hauskoilta tuossa takan reunushyllyllä.

-Ja katsoppas mitä muuta minä löysinkään.

-Oi minun nalleni!

-Niin ihmehän se on että sieltä tavaran paljoudesta mitään löytää..no otatko Jonah makkaroita?

Molly

2009-09-10T20:30:00.003+03:00

Saanko esitellä Talousmamselli Molly, Violettan oikea ja usein vasenkin käsi. Palvelija, ystävä, tuki ja turva. Enemmän perheenjäsen kuin palvelija, mutta ottaa hyödyn irti molemmista ominaisuuksistaan :)

Violetta Rosewood

2009-09-10T20:00:00.003+03:00

Violetta Rosewood tarinan äiti ja sielu. ostin nuken aikoinaan Nukkekoti ja lelu liikkeestä. Alunperin tarina sijaitsi jossain päin Englantia ja vaatetus oli empire tyylistä. Mutta tuo rokokoo tyyli alkoi puhutella enemmän ja niin asukkaat, vaatteet kuin maakin on matkan varrella muuttunut.Violettan puku pitäsi joskus muuttaa aikakauteen paremmin sopivammaksi.

Violetta Rosewood, köyhtyneen suvun jälkeläinen, oli aikoinaan perustanut kukkakaupan henkensä pitimiksi. Se oli köyhälle aateliselle ja lapsettomalle naisihmiselle ainoa ratkaisu. Eihän hän kaikkien kukkien nimiä tunyenut, mutta ihmeellistä taikaa hänen sormissaan täytyi olla, sillä kukat kasvoivat ja kukoistivat. Kukkakauppa menestyi kohtalaisesti, eikä puutetta tarvinnut kärsiä. Myös talousmamselli Molly osasi loihtia aterioita kuin tyhjästä.

Aika oli kulkenut verkkaisesti ja päivät olivat seuranneet toisiaan samanlaisina. Vain kukkaset ja vuodenajat toivat kaivattua vaihtelua, muutoin niin tasapaksuun elämään.Toisinaan Violetta vaipui haaveilemaan paremmasta elämästä, omista lapsista ja puolisosta, joita kohtalo ei ollut hänelle suonut.

Eräänä päivänä saapui kirje Violettan sisarelta Daisyltä. Kirje joka mullisti kaiken, josta kaikki alkoi ja jonka jälkeen mikään ei ollut enää niinkuin ennen. Violettan kaukainen serkku Alfred oli kuollut, varattomalta leskeltä jäi jälkeen yksi tytär, Rosalie Rosewood. Tytär oli vallaton, hemmoteltu ja aivan mahdoton. Daisy pyysi suorastaan rukoili, että Violetta ottaisi tytön hoiviinsa, sillä Daisy ei enää pärjännyt Rosalien kanssa, kun oli omiakin lapsia hoidettavana. Molly oli ollut asiasta aivan hurmiossaan ja puuhasi ullakko huoneeseen huoneen tytölle.

Ja kyllähän tyttö osottautuikin vallattomaksi. Kiipeili puissa ja kirmaili niityllä paljain jaloin tukka valtoimenaan. Hänen huomionsa muista ihmisistä olivat usein tarkkanäköisiä, hiukan ilkeitä, vaikkakin varsin osuvia. Molly yllytti tyttöä puhumaan ja nauroi tämän päättömyyksille, Violettan sitä vastoin piti usein vetäytyä kamariinsa lepäämään.Jonkin aikaa elämä oli seesteistä, tai niin seesteistä kuin se Rosalien tempausten värittämänä oli. Kunnes eräänä päivänä tapahtui kamalia. Vanha liesi, alkoi savuttamaan ja sytytti heidän koko pienen talonsa tuleen. Onneksi ihmiset ja osa kalusteistakin saatiin pelastettua, mutta voi kurjuus mikä tässä nyt avuksi. Kukkakauppa saatiin kuin ihmeen kaupalla pelastettua, vaikkei se siinä tilanteessa paljoa lohduttanut. Eiväthän he kolmistaan voisi pieneen putiikkiin ahtautua asumaan. Daisy ei taatusti huolisi Rosalieta enää vaivoikseen, eikä Mollylläkään ollut paikkaa minne mennä.Apu saatiin sitten yllättävältä taholta ja vielä aivan läheltä. Violettan naapuri, merillä seilaava Jaime Raven tarjosi auttavan kätensä, mutta tuohon apuun liittyi ehto. Herra Ravenilla, jonka vaimo oli kuollut lapsivuoteeseen, oli 5-vuotias poika ja tuo poika tarvitsi äidillistä huolenpitoa. Työnsä vuoksi Herra Raven joutuu olemaan pitkiä aikoja ulkomailla, jonne ei pientä poikaa voi ottaa mukaan.

Kyllähän siitä tietenkin melkoinen soppa syntyi. Vallaton Rosalie ei omien sanojensa mukaan halunnut tulla "myydyksi" omituiselle vanhalle miehelle. Mollyn ja Violettain täytyi ottaa koko suosuttelu arsenaali käyttöönsä. Vakuutella, että herra Raven on hyvin komea, varakas, eikä läheskään niin vanha kuin Rosalie kuvittelee. Kilvan he saivat kehua ja suostutella ja ehkä vedotakin kaikkien surkeaan tilanteeseen, josta Rosaliella olisi nyt mahdollisuus heidät kaikki pelastaa, saaden samalla turvattu elintaso. Omituisuuden Violetta kuittasi, olevan kaikkienb miesten perusominaisuus, jota herra Ravenin ammatti vielä lietsoi kummallisine tavaroineen, joita hän matkoiltaan haali mukaansa. Kaiken sähläyksen, kiukuttelun ja itkunkin jälkeen koittivat loisteliaat häät. Ja vaikka Rosalie ensi alkuun harasikin koko liittoa vastaan, niin hymyili nyt vain veitikkamaisesti, samalla salaa ihaillen tuoretta aviomiestänsä.

;D ;D Tässä siis tarinaa Villa Vanillan asukkaista..joo onhan se hiukan harlekiinia, mutta mitäpä siitä :D

Villa Vanillan tarina

2009-09-10T19:51:00.000+03:00

Kuvien ja tekstien sekamelskaan kyllästyneenä, niin tietokoneella kuin Vuodatuksessa, päätin perustaa ihan oman blogin Villa Vanillalle. Siirrän tänne pikkuhiljaa kuvia ja tarinaa Villa Vanillasta, Vuodatuksessa olevasta Pippurinen blogistani. Olet lämpimästi tervetullut!!

Nukkekoti harrastukseni alkumetreillä, rakentelin lähenniä erilaisia roombokseja. Elokuussa 2007 ostin kynttilälyhdyn, ajatuksenani tehdä lyhtyyn pieni kukkakauppa. Nälkä kasvoi syödessä ja kohta lyhdyn alla oli pieni piha, katos yms. :D

Kauppaan ei ensin ollut tarkoitus tulla ketään "näkyvää" myyjää. Huovuttamani kisu oli lähinnä mittatikkuna kalusteille.
Sitten alkoi pikku hiljaa itää ajatus myymälän pitäjästä, vanhasta rouvasta, neiti ihmisestä, joka putiikkia pyörittäisi. Tämä leppoisa, joskin topakka mummelin persoonallisuus alkoi kiehtoa ja hänen tarinansa elää mielessäni.

Tyttären nalletalon nikkaroinnin jälkeen haaveet, ihan ikiomasta nukkekodista, saivat siivet. Ja kun rakentamaan ryhdytää niin tehdään kans kerralla iso ;D
Kaapin mitat määräytyivät pitkälti sen mukaan, miten nukkekodin voisi sijoittaa sitten kotiimme ja ympärillä olevaan sisustukseen... no ahdasta on :D Kaapissa on umpi ovet, jottei sekamelskaa tarvitse kokoajan katsella ja myös pienimmät malttavat paremmin jättää tavarat rauhaan, kun nen eivät ole koko ajan esillä.

Kaapin sorvatut jalat ovat isäni itse sorvaamat.

NUKKEKOTINI MITTOJA:

Kokonaiskorkeus 185,5cm

Sisäleveys 100cm

Laatikkojen sisäkorkeus 18cm

Alimman hyllyn, ulkotilan korkeus 44cm, leveys 63cm

Salahuoneen ja juureskellarin korkeus 15cm ja halli niiden yläpuolella 29cm.

Muut huonekorkeudet alhaalta päin 30, 27, 27 ja 27cm

Alimmaiseen kerrokseen alunperin ainakin oli tarkoitus sijoittaa Violettan kukkakauppa, aika sitten näyttää jääkö kauppa sinne vai ei ;D
Tässä kuva otoksia rakentelun varrelta. Ovien sovituksen aikana pienimpien oli hauska kurkkia ja huudella toisilleen sivussa olevista ikkunoista.
Kaapin rakensivat ja pystyttivät, mieheni ja kuopuksemme, piirustusteni mukaan. Oviin ei tule ikkuioita vain sivuihin.
Nukkekoti ilman ovia oli oiva lapsiparkki :D
Maalin sutimisen jälkeen.
Mieheni rakastaa vanilja jäätelöä ja ompa hänen lempi tuoksunsakin vaniljan tuoksu. Oma kotimme on myös vaalea "Villa Vanilja", joten nukkekotimme sai nimekseen Villa Vanilla.
Ikkunoita ja ovia olen ostanut Minimaailmasta ja Nukkekoti ja lelusta.
Ulkotilat ovat kaapin sisällä, kuten myös ulko-ovi.