maanantai 30. heinäkuuta 2012

Forssan markkinoilta



Forssan Wanhan-ajan lelumarkkina humussa, pitkästä aikaa...ihanaa, upeaa, koukuttavaa ja hienoa kuulua tähän mineilyyn hurahtaneeseen porukkaan.

Marian kirjanjulkistamis tilaisuus oli hieno kokemus ja ilta menikin rattoisasti kirjaa lukiessa ja kuvia ihaillessa... vaikuttava kirja kaikkinensa, Marian paneutumista ja tarkkoja ohjeita ei voi kuin ihailla!

Muutamiin tuttuihinkin tuli törmättyä :) kivaa, kun joku vielä tunnistaa, vaikken olekkaan pyörinyt pitkään aikaan missään nukkis tapahtumissa.


Ja mitäpä markkinat ilman ostoksia...tai kukapa näitä voisi vastustaa. Käsittämättömällä taitureella ja tarkkuudella tehtyjä miniruokia, jotka on taiteillut Mirja Kylläpäs Villa Vanillan rouvat olleet pyörtyä ihastuksesta.


Villa Vanillan isäntä purjehtii pitkin meriä, joten onhan osuvaa, että talon pojalla on oma purjevene. (Purjevene ja aiemmassa kuvassa vilahtaneet pinsetit samasta pöydästä...olikohan Minimaailman)
Johannan taituroima on pieni kisu ja Mirkan tuo käsittämättömän pikkutarkka teepussin alunen teepusseineen.


Ihana markkina tunnelma kaikkinensa :)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Orkidea ja koiran peti


Usein asiat tapahtuvat niin, että kun jokin haave toteutuu oikeasti 1:1 koossa...niin kohta sitä haaveilee saavansa saman myös miniatyyri koossa...tai toisinpäin.


Minulla on onni omistaa kolme ihan oikeaa Orkideaa ja ovat kaikki vielä ihan hengissäkin!! JIHUU!! :D
Sitten iski halu toteuttaa Okidea myös minikoossa ja kyllä olikin värkkääminen. Ihan liian pitkä aika viime mineilystä, sormet eivät meinanneet totella lainkaan, vaan olivat ihan liian suuret, tönköt pötköt...koita niillä nyt sitten jotain väkertää...mutta huisin kivaa oli!


Tässä vähän mittasuhteita.


En nyt jaksanut viritellä sähköjä päälle, tarvitseisi nimittäin keksiä jostain jatkojohtoa, jotta valojen käyttö olisi kätevämpää.
Joten tälläsiä törkeitä, pimeitä ja salamalla otettuja huonekuvia olkaatten hyvä. Mutta kun oli ihan pakko mallata kukkasta paikoilleen :)


Koirakin sai pedin, melkein vahingossa.


Joululta jäi tuikkukynttilän alunenkin ihan tyhjänpantiksi..oli muutoinkin tollanen turhan pieni ja kummallinen...

Mutta aijai miten sopiva koiranpediksi :)ei muuta kuin pehmuste ja siinä se, hih!
Mineilyinto...siitä ei koskaan tiedä onko se tullut jäädäkseen, aika näyttää, mutta olen iloinen tästäkin :)
Terkuin Piipa