KUKKOKIEKUU!!!

Villa Vanillassa oli taatusti koko kylän komein kukko. Ehkei korein ja kaunis äänisin, mutta hyvin täynnä itseänsä. Se kiekui milloin tykkäsi ja tepasteli ylväästi pihamaalla. Puskeutuipa kukko toisinaan sisälle keittiöönkin tai pesutupaan kiekumaan, niin että piiat pyllähtelivät pesusoikkoihin säikähdyksestä.
Vartiopaikakseen kukko oli ottanut Vanillan sisäpihan ja sieltä se kiekui jokaista ohikulkijaa, kuin paraskin vahtikoira. Tästä syystä talon lapset olivat nimenneetkin kukon kenraaliksi.
Vanillan sisäpihalle tuotiin milloin minkäkinlaista tavaraa, jopa kaukomailta asti. Talon isäntä on niitä laivoissaan rahdannut ja talon väki palveluskuntaa myöten, saanut tämän tästä ihmetellä ja jopa maistella kummallisia ruokatarpeita.

Sisäkkö leuhki maistelleensa jopa kunkvattia, lieneekö tottakaan, eihän nimikään kuulostanut miltään syötäväksi kelpaavalta. Mutta kukko jätti ruokatarpeet rauhaan. Kerran se oli erehdyksissä nokkinut kahvipapuja olleen pussin rikki ja napsinut innoissaan pussin reijästä vierineitä papuja- lieneekö luullut kukko niitä vilistäviksi koppakuoriaisiksi- kahvipapujen syömisen jälkeen kukko parka oli tullut ihan heikkopäiseksi, toikkaroinut pitkin pihamaata ja kiekunut yhtäsoittoa, niin kauan ettei kurkusta kuulunut enää pihahdustakaan.

Talon palvelijatar Anna piti kukosta, sille oli mukava jutustella, pyykkien ripustuksen lomassa ja katsella sen tärkeän näköistä tepastelua pihamaalla.
Mielessään Anna kuvitteli kukon todellakin olevan kenraali, joka tepasteli edestakaisin ja komensi..." Ota pyykit korista, ripusta ne narulle!"

"Ota kuivat pois narulta, vikkaa ne ja vie sisälle, mars mars!"

Lapsia Annan kertomukset naurattivat ja nämä keksivät mitä hassumpia kommennuksia, joita Kukko Kenraali voisi ohi kulkijoille komentaa. "Täti-Cilvia kävele niin, ettei peruukki tärise!"
Lapset kyselivätkin Annalta, miksei kukolla ollut kanoja, vaan munat tuotiin naapuri kartanosta? Tähän Anna oli humoristiseen tapaansa todennut, ettei kana parat varmaan kestäsi kukon komentelua. "Nyt kanaseni muni muna!" Tämä tokaisu sai lapset nauramaan niin paljon että, Carlotta joutui lähtemään sisälle, pissittyään housuunsa.

Mutta kukko oli autuaan tietämätön naurunkohteena olemisestaan. Se katsoa tillitteli tuimasti ohi kulkijoita ja kiekaisi aina välillä niin, että selkäpiissä puistatti ja korvissa soi.

Kaipasiko kukko sitten omaa kanatarhaa ja kanarouvia. Kokiko se olonsa yksinäiseksi?

No älkää minulta kysykö, mikä minä olen tietämään kenenkään kananaivoisen aivoituksista. Tuskimpa sen päähän mahtui muuta, kuin oma tärkeytensä.

Tänään sisäpihalla oli ollut hiljaista, laivat olivat satamassa ja hyllyillä notkui tuotteita omasta metsästä ja puutarhasta. Vain kahvisäkki oli kaukomailta tuotua, mutta talon kellarista haettua. Sen kukko kiersi kaukaa, ei suostunut suomaan sille silmäystäkään.

Juuri kun kukko alkoi virittää kunnon kiekaisua, jostain kuului kimakkaa haukuntaa, ärhäkkää räksystystä ja matalaa louskutusta ja tätä kaikkea säesti lähestyvien tassujen töminä, kirkuna, hus hus huudot, kaatuvan tuolin kolahdus... ja sitten olikin myöhäistä ajatella mitään.

Oven suussa rynnivät kolme koiraa, jotka olivat ajankulukseen keksineet oivan takaa-ajo leikin. Leikki oli alkanut jostain ja sen reitti oli kulkenut läpi talon kirkunan ja huudon säestyksellä, nyt leikki oli johdattanut koira kolmikon vanillan sisäpihalle.

Anna Kirkaisi säikähdyksestä ja pyykkikori liinavaatteineen sinkoutui maahan. Kolme koiraa
säntäilivät sinne ja tänne, toisiaan jahdaten ja iloisesti haukkuen.

Kukko parka rääkäisi ja räpisteli tikkaiden päälle, josta nyt kaakatti hyvin paheksuvalla äänellä.

Koirat huomasivat kukon ja alkoivat entistä riehakkaamman haukunnan, ne luulivat saavansa uuden leikkitoverin jahtausleikkiinsä.

Silloin Kukko pörhisti jokaisen höyhenensä ja kiekaisi KUKKOKIEKUU!! Se oli oikein vertahyytävä kiekaisu, sen seurauksen koira kolmikko hiljeni kuin käskystä. Anna nappasi kukon syliinsä ja totesi koira kolmikolle. "Olkaas nyt hiljaa, kun Kenraali niin käskee."

Violetta ryntäsi sisäpihalle mekastuksen kuullessaan, hän oli ollut asettelemassa ruusuja maljakkoon ja riensi nyt paikalle ruusunoksat kädessään.

"Mikä ihmeen mekastus täällä on?" Violetta sai vaivoin puuskutettua.

"Oi ei täällä mitään ihmeellistä, Kenraali se vain kutsui komppaniansa paikalle käskynjakoon." Totesi Anna hilpeästi ja silitteli hellästi kukon pehmeitä sulkia.

Perunat ja päärynät laatikoissaan ovat Sinikan taituroimia, laatikoita olen vain hiukan maalilla sotkenut. Myös Kukkakaali punomassani korissa on Sinikan tekemä. Liinavaatekori on myöskin Sinikalta joulukalenteri vaihdosta.

Sienet ja kukkakaalin (pöydällä) olen ostanut tampereen messuilta Mirjan pöydästä.

Hyllyn ostin Forssan markkinoilta Nukkekodin- ja lelun pöydästä