KUKKOKIEKUU!!!

Villa Vanillassa oli taatusti koko kylän komein kukko. Ehkei korein ja kaunis äänisin, mutta hyvin täynnä itseänsä. Se kiekui milloin tykkäsi ja tepasteli ylväästi pihamaalla. Puskeutuipa kukko toisinaan sisälle keittiöönkin tai pesutupaan kiekumaan, niin että piiat pyllähtelivät pesusoikkoihin säikähdyksestä.
Vartiopaikakseen kukko oli ottanut Vanillan sisäpihan ja sieltä se kiekui jokaista ohikulkijaa, kuin paraskin vahtikoira. Tästä syystä talon lapset olivat nimenneetkin kukon kenraaliksi.
Vanillan sisäpihalle tuotiin milloin minkäkinlaista tavaraa, jopa kaukomailta asti. Talon isäntä on niitä laivoissaan rahdannut ja talon väki palveluskuntaa myöten, saanut tämän tästä ihmetellä ja jopa maistella kummallisia ruokatarpeita.

Sisäkkö leuhki maistelleensa jopa kunkvattia, lieneekö tottakaan, eihän nimikään kuulostanut miltään syötäväksi kelpaavalta. Mutta kukko jätti ruokatarpeet rauhaan. Kerran se oli erehdyksissä nokkinut kahvipapuja olleen pussin rikki ja napsinut innoissaan pussin reijästä vierineitä papuja- lieneekö luullut kukko niitä vilistäviksi koppakuoriaisiksi- kahvipapujen syömisen jälkeen kukko parka oli tullut ihan heikkopäiseksi, toikkaroinut pitkin pihamaata ja kiekunut yhtäsoittoa, niin kauan ettei kurkusta kuulunut enää pihahdustakaan.

Talon palvelijatar Anna piti kukosta, sille oli mukava jutustella, pyykkien ripustuksen lomassa ja katsella sen tärkeän näköistä tepastelua pihamaalla.
Mielessään Anna kuvitteli kukon todellakin olevan kenraali, joka tepasteli edestakaisin ja komensi..." Ota pyykit korista, ripusta ne narulle!"

"Ota kuivat pois narulta, vikkaa ne ja vie sisälle, mars mars!"

Lapsia Annan kertomukset naurattivat ja nämä keksivät mitä hassumpia kommennuksia, joita Kukko Kenraali voisi ohi kulkijoille komentaa. "Täti-Cilvia kävele niin, ettei peruukki tärise!"
Lapset kyselivätkin Annalta, miksei kukolla ollut kanoja, vaan munat tuotiin naapuri kartanosta? Tähän Anna oli humoristiseen tapaansa todennut, ettei kana parat varmaan kestäsi kukon komentelua. "Nyt kanaseni muni muna!" Tämä tokaisu sai lapset nauramaan niin paljon että, Carlotta joutui lähtemään sisälle, pissittyään housuunsa.

Mutta kukko oli autuaan tietämätön naurunkohteena olemisestaan. Se katsoa tillitteli tuimasti ohi kulkijoita ja kiekaisi aina välillä niin, että selkäpiissä puistatti ja korvissa soi.

Kaipasiko kukko sitten omaa kanatarhaa ja kanarouvia. Kokiko se olonsa yksinäiseksi?

No älkää minulta kysykö, mikä minä olen tietämään kenenkään kananaivoisen aivoituksista. Tuskimpa sen päähän mahtui muuta, kuin oma tärkeytensä.

Tänään sisäpihalla oli ollut hiljaista, laivat olivat satamassa ja hyllyillä notkui tuotteita omasta metsästä ja puutarhasta. Vain kahvisäkki oli kaukomailta tuotua, mutta talon kellarista haettua. Sen kukko kiersi kaukaa, ei suostunut suomaan sille silmäystäkään.

Juuri kun kukko alkoi virittää kunnon kiekaisua, jostain kuului kimakkaa haukuntaa, ärhäkkää räksystystä ja matalaa louskutusta ja tätä kaikkea säesti lähestyvien tassujen töminä, kirkuna, hus hus huudot, kaatuvan tuolin kolahdus... ja sitten olikin myöhäistä ajatella mitään.

Oven suussa rynnivät kolme koiraa, jotka olivat ajankulukseen keksineet oivan takaa-ajo leikin. Leikki oli alkanut jostain ja sen reitti oli kulkenut läpi talon kirkunan ja huudon säestyksellä, nyt leikki oli johdattanut koira kolmikon vanillan sisäpihalle.

Anna Kirkaisi säikähdyksestä ja pyykkikori liinavaatteineen sinkoutui maahan. Kolme koiraa
säntäilivät sinne ja tänne, toisiaan jahdaten ja iloisesti haukkuen.

Kukko parka rääkäisi ja räpisteli tikkaiden päälle, josta nyt kaakatti hyvin paheksuvalla äänellä.

Koirat huomasivat kukon ja alkoivat entistä riehakkaamman haukunnan, ne luulivat saavansa uuden leikkitoverin jahtausleikkiinsä.

Silloin Kukko pörhisti jokaisen höyhenensä ja kiekaisi KUKKOKIEKUU!! Se oli oikein vertahyytävä kiekaisu, sen seurauksen koira kolmikko hiljeni kuin käskystä. Anna nappasi kukon syliinsä ja totesi koira kolmikolle. "Olkaas nyt hiljaa, kun Kenraali niin käskee."

Violetta ryntäsi sisäpihalle mekastuksen kuullessaan, hän oli ollut asettelemassa ruusuja maljakkoon ja riensi nyt paikalle ruusunoksat kädessään.

"Mikä ihmeen mekastus täällä on?" Violetta sai vaivoin puuskutettua.

"Oi ei täällä mitään ihmeellistä, Kenraali se vain kutsui komppaniansa paikalle käskynjakoon." Totesi Anna hilpeästi ja silitteli hellästi kukon pehmeitä sulkia.

Perunat ja päärynät laatikoissaan ovat Sinikan taituroimia, laatikoita olen vain hiukan maalilla sotkenut. Myös Kukkakaali punomassani korissa on Sinikan tekemä. Liinavaatekori on myöskin Sinikalta joulukalenteri vaihdosta.

Sienet ja kukkakaalin (pöydällä) olen ostanut tampereen messuilta Mirjan pöydästä.

Hyllyn ostin Forssan markkinoilta Nukkekodin- ja lelun pöydästä

Violettan uudet vaatteet

Iki ihana ja ihan ensimmäinen nukkekodin nukkeni, on vihdoista viimein saanut asianmukaiset ja paremmin tyylillisesti sopivat vaatteet... no joo eikä kestänytkään kuin "hiukan" ;D

Ruusuiseen tunnelmaan virittäydytään Tampereella Hatanpään kasvitieteellisestä puutarhasta nappaamallani kuvalla. Jos olet ruusujen ystävä ,käy ihmeessä siellä hurmaantumassa, kaunista eikä maksa mitään. Alueella on myös nukke- ja pukumuseo ja sinne on sitten sisäänpääsymaksu.

Tämän puvun idea on syöpynyt verkkokalvoilleni elokuvasta Marie Antoinette. Ja asiaa pitkään kypsyteltyäni päätin ideaa sitten hyödyntää.

Ruusu sopii kuin nakutettuna Violettan pukuun, sillä hänellä on myös oma kukkakauppansa, jota voit kurkkia tuolta Pippurinen blogistani.

Tässä puku takaa, hiukan törröttää tuo kangas kun mekon sisällä on seisontatuki, jotta täti pysyisi paremmin pystyssä.

Violettan asu oli alunperin Empire tyylinen, mutta kun aikakautta muutin niin vaihdoinpa nyt vihdoista viimein tuota puvun tyyliäkin. No myssy pysyi entisenlaisena.

Tässä Violettan puku aiemmin.

Ja takaa.

Vielä olisi nukkeja, jotka odottavat uutta vaatetta yllensä, tai vaatteita ylipäätään..no harjoitukset jatkuvat :)

Mollyn uudet vaatteet ja vaihekuvia

Villa vanillan aina niin touhukas Molly on vihdoista viimein saanut asianmukaista vaatetta yllensä.

Tämä kuva on Tampereelta Hatanpään kasvitieteellisestä puutarhasta. Siniset kukat kukkivat myös Mollun uudessa mekossa.

Tässä uudistunut ilme.

Tässä lähtötilanne..ihan siistit pukimet, mutta kun halusin uudistaa paremmin koko taloon ja tarinaan paremmin sopiviksi.

Ensiksi tein hihat. Tuollaiset tuubit, jotka rypytin molemmista reunoista.

Mallia puvulle otin kirjasta Länsimainen puku antiikista nykyaikaan: John Peacock. Puvun esikuvana on Englantilaisen sisäkön puku vuodelta 1743. Mutta minä tietysti halusin värikkäämmän ja hiukan erilaisen... mutta ideaa hain siis tuolta :)

Hihat ovat tällaiset lyhkäset siitä syystä, ettei niitä päällyspuvun alta näy kuin hieman ja koko pitkinä niistä tulisi nukkekoti nukelle turhan pönäkät.

Puvun yläosan tein simppelisti niin, että kangas kaksinkerroin, yläreunaan saksilla pieni neliö aukko. Pää siitä sisään ja sitten saksilla ja neulalla ja langalla hihojen ja vyötärön muotoilua.

Puvun etuosaan tein tyypillisen korsettimainen etuosan. leikkasin kankaan kolmion malliseksi ja käänsin hiukan reunasta ja ompelin kiinni paikoilleen.

Tässä vaiheessa laiton puvun etumukseen hiukan pumpulia täytteeksi ja liimasin kaula-aukon kiinni vartaloon. Mollyn takana näkyvä liima on ihan huippua nukkekotikäytössä ja muussakin.

Seuraavaksi leikkasin leveän kangas soiron, jonka ompelin oikeat puolet vastakkain ja harsin yläreunasta, näin saa hyvin mekon rypytettyä paikoilleen, kun vetää langasta. Mekon asettelin tälleen hassusti ylösalaisin ja ompelin paikoilleen.

Hapsutukset ja langanpätkät jäävät näin hameen alle. Mollylle tein vielä alushameen samalla tavalla. Päällyskangas kun on ihanaa, mutta todella läpinäkyvää ja eihän sitä näin vanhemmat rouvas ihmiset nyt ihan läpinäkyvissä mekoissa viitsi esiintyä.

Esiliinana toimii vyötärölle ommeltu kankaanpalanen, jonka reunat olen liimannut.

hartioille asettelin kolmion muotoisen kankaanpalasen huiviksi.

puvun selkäosaa ompelin muutamilla poistoilla kiinni, jotta tulisi vaikutelma korsettimaisesta nyöritetystä puvun kiinnityksestä.

Lopuksi liiman avulla tein kapeat kangas suikaleet, josta leikkasin lyhyet kankaan palaset hihoihin, näistä tulee hihojen mansetit.

Hiuslaite ja aluspöksyt olivat nukella jo ennestään.

Lopuksi suihkuttelin hameenhelmoihin hiuslakkaa ja asettelin joitakin laskoksia, kuivumista nopeutin hiustenkuivaajalla.

La Belle chocolatière :)

Hyvää ja luotettavaa palvelusväkeä sanotaan olevan kiven alla, mutta Annan kohdalla ei tarvittu kuin yksi katse Tampereen Taikasormet messuilla ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä :)
Myös Villa Vanillan väki on hyvin tykästynyt aina hymyilevään ja iloiseen Annaan.

Itse en juo kahvia ja teetäkin hyvin, hyvin harvoin. Kaakaosta kuitenkin pidän valtavasti ja ruusukupista nautittuna se vasta hyvää onkin! Kaakaon ystävänä, olen törmännyt myös seuraavanlaiseen Jean-Etienne Liotardin (1702-1789) maalaukseen. Siinä palvelijatar kantaa tarjottimella ruusukupissa kaakaota.

Taulun takana on mitä hurmaavin tarina, käyppäs lukaisemassa se täältä!! Heips linkin pitäis nyt toimia!! Laittakaa kommenttia jos ei.
Taikasormet messuilta Kirsti Kilposelta ostamani nukke katsoi minua ;) ja jo nukkea ostaessani tiesin, tässä hän on!! Tässä on minun pieni suklaa tyttöni! :)

Minun versioni on hiukan pyöreämpi, hymyilevämpi ja hiuksetkin näkyvät, mutta idea siis tuosta taulusta. Kankaat ovat sitä mitä kotoa löytyi ja vesilasia ei ole, niin laitoin lasikannun ja siihen sitruunaviipaleita. Vesi on koholakkaa, joka ei ole vielä kerennyt kuivua, eikä siis ole vielä läpinäkyvää. (Niin aina niin hätä näitten kuvausten kanssa ;D)

Tarjotin on pakkauspahvia. Yläreuna on pelkkä neliö reunoilla ja sen alla on toinen hiukan pienempi pahvi, josta tulee pohja... näin tein, jotta tarjottimeen tuli tuon kuvan mukaista syvyyttä. Tarjottimen jalat ovat myöskin pahvia. Lopuksi maalasin ja lakkasin tarjottimen.

Posliinikuppi on Reutterin ja siinä oleva kaakao on akryyliväriä ja koholakkaa.

Neitokaisen myssy on vanhaa lampunvarjostin kangasta (niin kaikki on hyvä aina säilöä, nytkin oli tarpeen ;D)

Vaaleanpunaisesta kankaasta tuli myssyn takaosa ja sininen satiininauha viimeistelee myssyn.

Ompelin pitsin muotoonsa, kiinni lakanakankaalle ja rypytin ommellen.

Hiuksia on vain otsalla ja niskassa, päälaki on kalju ;) myssy peittää kaljun kivasti!

Hiuslakalla tehtyjä laskoksia.

No jopas tuli otettua näitä kuvia..HIH!

Valkoinen esiliina kangas on kaksinkertaista, ohutta lakanakangasta, josta myös kaulassa oleva huivi. Kankaat olen kiinnittänyt paikalleen, ommellen, liimaten ja laskokset hiuslakan avulla tehtyjä.

Jakkuun tein kuvan mukaiset "liehukkeet", jotka laskostelin liiman ja hiuslakan avulla.

Oranssista kankaasta tein jakun, jonka ompelin koneella ja käsin.

Hame on kaksinkertaista, valkoisella kangasvärillä valkaisemaani kangasta. Aluspuserossa on vain hihat ja kaulusosa. Pumpulista tein tarvittavat "toppaukset" ;D

Tässä nukke lähtötilanteessa, pöksyt on kuitenkin jo saanut jalkaansa.