Charlotta Von Flake

Carlotta oli saapunut Villa Vanillaan rakkaan mamansa kanssa. Myrskyinen merimatka oli kulunut apeissa tunnelmissa. Papa oli kuollut ja äiti makasi hytissä pahoinvoivana. Oma rakas lapsenhoitaja oli jäänyt kauas Intiaan.

Charlotta oli kuitenkin nauttinut merimatkasta, valtavista aalloista ja lokkien kirkunasta. Hän oli istunut kapteenin polvella kuunnellen tämän hurjia tarinoita merihirviöistä. Kapteeni oli kehunut häntä oikeaksi merikarhuksi ja vakuutellut, että hänen suonissaan taatusti virtasi kunnon purjehtijan verta.

Sitä Charlotta kyllä hiukan epäili, hänen isänsä oli hyvin vanha, paljon vanhempi kuin äiti. Ja niin kauan kuin Charlotta jaksoi muistaa, oli isä istunut tyynyin tuettuna vuoteessa. Yskien niin hirmuisesti, että Charlottaa jostain syytä aina hiukan pelotti.

Mutta nyt hän oli täällä. Talon poika pyydysti haavillaan perhosia tai keräsi sammakon kutua lasipurkkeihin. Se oli Charlottan mielestä iljettävää. Äiti makasi voipuneena vuoteessa ja muu väki tuntui hääräävän vain vauvan ympärillä, mikä oli Charlottasta yhtä omituista, kuin sammakon kudun kerääminen. Vauva tuntui vain huutavan tai haisevan, hyi!

Talossa vilisi kissoja ja koiria, niistä Charlotta piti kovastikin, sillä isän vuoksi, niin äiti aina sanoi, ei heillä ollut omaa koiraa.

Mutta mitä ihmettä hän tekisi, kaikki rakkaat lelutkin olivat vielä purkamatta.

Silloin Charlotta äkkäsi pöydällä kiiltelevät sakset ja valokuvakansion. Sakset näyttivät niin houkuttelevilta, ehkä hän voisi edes hiukan kokeilla...

Siinä samassa Cilvia-täti rynnisti paikalle korot lattiaa vasten kipunoiden ja puuteri pöllyten. Tädin peruukki tutuisi hullunkurisesti ja hänen kapeitten huuliensa välistä ei kuulunut kuin epämääräistä vinkunaa.

Samassa Bella-neitikin viiletti helmat hulmuten paikalle.

Cilvia-täti näytti pyörtyvän hetkellä millä hyvänsä. Täti autettiin sohvalle, jossa tälle tarjottiin nenän alle kummallista pulloa. Sitä haistellessaan tädin silmät pyörivät päässä ja Charlottan mielestä täti näytti vain entistä enemmän pahoinvoivalta.

Bella torui Charlottaa ja kertoi miten vaaralliset sakset ovat, jos niitä ei osaa käyttää ja mitä kauheuksia niillä saa aikaan jos ei yhtään harkitse. Sitten Bella kertoikin pari hassua tarinaa kaljuksi kynitystä otsatukastaan ja äitinsä Cilvian juhlamekkoon leikatusta reijästä.

Mutta eihän Charlotta ollut tehnyt mitään! Ei yhtään mitään!

Vaikka lyhyt otsatukka kyllä kuulostikin todella koomiselta, niin ja entäs se reikä juhlamekossa, siinäpä vasta vitsien vitsi. Ehkäpä Charlotta tulisi kaikesta huolimatta viihtymään hyvinkin Villa Vanillassa, talossa kun oli paljon naisväkeä ja niin ollen myös paljon juhlamekkoja!.... ;D

Tämä hurmaava pikku neiti on tietysti Taru Astikaisen taituroima. Puvun kokoamisessa olen käyttänyt liimaa, liimaa ja vielä hiukan liimaa :D Sukkahousut ovat oikeat nailonit :)ja kiinni aluspöksyissä sukkanauhoilla, kengät ovat valkoista tekonahkaa.

Aikakausi taitaa heittää härän pyllyä, mutta ihan pakko oli tehdä tuollaiset sukat.

Mekon kangas on Tildaa, somisteena erilaisia pitsejä. Käsivarressa riippuva hökötys on pitsinen hattu :) Hiukset kähersin veden, muotovaahdon ja kasan coctailtikkujen kanssa...neiti oli todella naurettava näky paplareissaan :D