Violetta Rosewood tarinan äiti ja sielu. ostin nuken aikoinaan Nukkekoti ja lelu liikkeestä. Alunperin tarina sijaitsi jossain päin Englantia ja vaatetus oli empire tyylistä. Mutta tuo rokokoo tyyli alkoi puhutella enemmän ja niin asukkaat, vaatteet kuin maakin on matkan varrella muuttunut.Violettan puku pitäsi joskus muuttaa aikakauteen paremmin sopivammaksi.
Violetta Rosewood, köyhtyneen suvun jälkeläinen, oli aikoinaan perustanut kukkakaupan henkensä pitimiksi. Se oli köyhälle aateliselle ja lapsettomalle naisihmiselle ainoa ratkaisu. Eihän hän kaikkien kukkien nimiä tunyenut, mutta ihmeellistä taikaa hänen sormissaan täytyi olla, sillä kukat kasvoivat ja kukoistivat. Kukkakauppa menestyi kohtalaisesti, eikä puutetta tarvinnut kärsiä. Myös talousmamselli Molly osasi loihtia aterioita kuin tyhjästä.
Aika oli kulkenut verkkaisesti ja päivät olivat seuranneet toisiaan samanlaisina. Vain kukkaset ja vuodenajat toivat kaivattua vaihtelua, muutoin niin tasapaksuun elämään.Toisinaan Violetta vaipui haaveilemaan paremmasta elämästä, omista lapsista ja puolisosta, joita kohtalo ei ollut hänelle suonut.
Eräänä päivänä saapui kirje Violettan sisarelta Daisyltä. Kirje joka mullisti kaiken, josta kaikki alkoi ja jonka jälkeen mikään ei ollut enää niinkuin ennen. Violettan kaukainen serkku Alfred oli kuollut, varattomalta leskeltä jäi jälkeen yksi tytär, Rosalie Rosewood. Tytär oli vallaton, hemmoteltu ja aivan mahdoton. Daisy pyysi suorastaan rukoili, että Violetta ottaisi tytön hoiviinsa, sillä Daisy ei enää pärjännyt Rosalien kanssa, kun oli omiakin lapsia hoidettavana. Molly oli ollut asiasta aivan hurmiossaan ja puuhasi ullakko huoneeseen huoneen tytölle.
Ja kyllähän tyttö osottautuikin vallattomaksi. Kiipeili puissa ja kirmaili niityllä paljain jaloin tukka valtoimenaan. Hänen huomionsa muista ihmisistä olivat usein tarkkanäköisiä, hiukan ilkeitä, vaikkakin varsin osuvia. Molly yllytti tyttöä puhumaan ja nauroi tämän päättömyyksille, Violettan sitä vastoin piti usein vetäytyä kamariinsa lepäämään.Jonkin aikaa elämä oli seesteistä, tai niin seesteistä kuin se Rosalien tempausten värittämänä oli. Kunnes eräänä päivänä tapahtui kamalia. Vanha liesi, alkoi savuttamaan ja sytytti heidän koko pienen talonsa tuleen. Onneksi ihmiset ja osa kalusteistakin saatiin pelastettua, mutta voi kurjuus mikä tässä nyt avuksi. Kukkakauppa saatiin kuin ihmeen kaupalla pelastettua, vaikkei se siinä tilanteessa paljoa lohduttanut. Eiväthän he kolmistaan voisi pieneen putiikkiin ahtautua asumaan. Daisy ei taatusti huolisi Rosalieta enää vaivoikseen, eikä Mollylläkään ollut paikkaa minne mennä.Apu saatiin sitten yllättävältä taholta ja vielä aivan läheltä. Violettan naapuri, merillä seilaava Jaime Raven tarjosi auttavan kätensä, mutta tuohon apuun liittyi ehto. Herra Ravenilla, jonka vaimo oli kuollut lapsivuoteeseen, oli 5-vuotias poika ja tuo poika tarvitsi äidillistä huolenpitoa. Työnsä vuoksi Herra Raven joutuu olemaan pitkiä aikoja ulkomailla, jonne ei pientä poikaa voi ottaa mukaan.
Kyllähän siitä tietenkin melkoinen soppa syntyi. Vallaton Rosalie ei omien sanojensa mukaan halunnut tulla "myydyksi" omituiselle vanhalle miehelle. Mollyn ja Violettain täytyi ottaa koko suosuttelu arsenaali käyttöönsä. Vakuutella, että herra Raven on hyvin komea, varakas, eikä läheskään niin vanha kuin Rosalie kuvittelee. Kilvan he saivat kehua ja suostutella ja ehkä vedotakin kaikkien surkeaan tilanteeseen, josta Rosaliella olisi nyt mahdollisuus heidät kaikki pelastaa, saaden samalla turvattu elintaso. Omituisuuden Violetta kuittasi, olevan kaikkienb miesten perusominaisuus, jota herra Ravenin ammatti vielä lietsoi kummallisine tavaroineen, joita hän matkoiltaan haali mukaansa. Kaiken sähläyksen, kiukuttelun ja itkunkin jälkeen koittivat loisteliaat häät. Ja vaikka Rosalie ensi alkuun harasikin koko liittoa vastaan, niin hymyili nyt vain veitikkamaisesti, samalla salaa ihaillen tuoretta aviomiestänsä.
;D ;D Tässä siis tarinaa Villa Vanillan asukkaista..joo onhan se hiukan harlekiinia, mutta mitäpä siitä :D
