Villa Vanillan keittiössä tapahtuu

-"Vieläkös leipoisin omenapiirakan." Violetta tuumaili hämärtyvässä illassa, lisäillen halkoja lieden alle.

Kun ei tulisi kovasti vain tuhkaa lattialle ja kipinöitäkin saa varoa, sillä lieden alla ei ole vielä peltiä asennettuna.

Päivä oli ollut kovin sateinen, mutta takka loi ympärilleen kodikasta lämpöään. Liekkien leikkiä tiilillä oli hauska katsella.

Kattoonkin oli saatu tänään valaisin ja kova homma sen asentamisessa oli ollutkin.

Mutta mikä se oli...liikuttiko ilmavirta ovea, vai kummitteliko lapsivuoteeseen kuollut talon entinen valtiatar? Kunnes...

ovesta kurkisti punatukkaisen pojan viikarin kasvot.
-"Oh Jonah, kyllä sinä säikäytitkin, ei sitä tuolla tavalla saa vanhoja ihmisiä säikäytellä..ihan meinasi sydän tässä pysähtyä."

-"Anteeksi Violetta-täti, minulla tuli vain niin kova nälkä, enkä saanut oikein untakaan. Ei ollut tarkoitus säikäyttää...Hmmm... Onkos täti sitten kovinkin vanha?

-"Aamupalalta jäikin vielä voisarvia, otatko voita vai hilloa sen kanssa? Ja miksi Jonah on siitä iästäni nyt niin kovin kiinnostunut, eikö Jonah tiedä, ettei naisten ikää sovi kysellä, se ei ole kohteliasta."

-"Hilloa kiitos."
-"Mutta tarkoittaako se, ettei vanhojen naisten ikää sovi kysellä?"
-"Mutta Jonah!"
-"Minä vain ajattelin täti, että kuinka vanha täti oikein on, eli oliko silloin lohikäärmeitä?"
-"Oh mitä Jonah nyt tarkoittaa!"
-"Niin kun Papa näytti kiinalaisia maalauksia, joita toi laivamatkoiltaan. Niissä oli hurjia lohikäärmeitä..niin ja ne piirustukset ovat todella vanhoja. Eli oliko silloin lohikäärmeitä, kun täti oli pieni?"
*Huokaus* -"Ei, silloin ei ollut lohikäärmeitä kun minä olin pieni."
-"Eihän täti ole silloin vanha! Kuinka vanha täti sitten oikein on?"
-"Sen ikäinen ettei pienten pojan viikareiden tarvitse tulla säikyttelemään ja kyselemään joutavia. Alahan laputtaa siitä nukkumaan, minä sammautan jo valotkin."

-"Hyvää yötä Violetta-täti!"
-"Hyvää yötä Jonah." *Huokaus* -"Vai vielä lohikäärmeitä..voi tuota poikaa."

:D Tällaisia tarinoita olen kuullut useankin äidin kertovan ja kyllä minulla on ihan omakohtaisia kokemuksiakin...oma punatukkainen poikani kyseli aikoinaan, että olikos silloin hirmuliskoja, kun minä olin lapsi!? :D No aika fossiiliksi sitä itsensä toisinaan tunteekin..heh!

Villa Vanillan keittiö on vihdoista viimein saanut valonsa..tai siis ne on kytketty ja kuvat ovat hämäriä, kun yöllä kuvia nappailin. Kattolampun johto näkyykin vielä "hiukan" mutkittelevan ja muutenkin on kierossa..täytyykin sitä hiukan fiksailla.
Valaisimen "lasit" ovat ihan Euro minis pakkauksen muovia. Sen olen leikannut vain sopivan pituiseksi ja levyiseksi. Taitoin muoviin sentin välein tuollaiset kulmat ja koristelin koholakalla. Eräänlainen tiffany-valaisin siis :) Ketjut ja kiinnittimet ovat erilaisia korunosia ja rautalankaa. Johdon ajattelin jättää ihan näkyville, jotta on helpompi tarvittaessa vaihtaa tai huoltaa.

Valehuonekin tulee näissä kuvissa, ehkä, paremmin esille. Eli oven takana ei ole pelkästään kuvaa, vaan myös nuken mentävä eräänlainen kapea "huone". Josta Jonah poikakin kurkkii. Kuvankin pystyy vaihtamaan, jos kyllästyn. Tämäkin kuva on nimittäin jo toinen laatuaan ;D Tällaisia kummallisuuksia tulee nukkekodissani olemaan sitten tulevaisuudessa enemmänkin :D