Villa Vanillan pesutupa

Madame Cilvia oli päättänyt tarkistaa poikansa kartanon, Villa Vanillan, lattiasta kattoon. Paljon oli asioita, joita hän ei ymmärtänyt tai asioita, jotka saivat hänet pudistelemaan voipuuneena päätään ja naksuttamaan kieltään.

Keittiö ei yleensä ottaen ollu hienojen rouvien aluetta, vaan siellä hääräsi kartanon mamselli. Mutta koska hänen miniänsäkin täti, vietti keittiössä niin paljon aikaansa, oikaisi Cilvia-rouva ryhtinsä, suoristi peruukkinsa ja päätti lähteä tarkistamaan kuinka keittiössä työt sujuivat. Tungettelusta voisi mamselli ehkä ottaa nokkiinsa, mutta senpä vuoksi Cilvia nappasikin William-vauvan käsivarrelleen...hänhän oli vain pikku herraa esittelemässä. Sitä paitsi Madame Cilvia rakasti vauvoja, näiden pieniä pyöreitä kasvoja ja näiden tuoksua...sitä eivät mitkään kalleimmatkaan hajuvedet voineet voittaa.

Jonah-poika oli kovin ylpeä pikkuveljestään ja Violetta-täti ja mamselli-Molly aloittivat hirvittävän hössötyksensä ja hääräämisensä vauvan nähdessään. Silloin Cilvia päätti kurkata salaa myöskin pesutuvan puolelle..niin vain sen verran, ettei työllä ja vaivalla kasvoille taputeltu puuteri kosteassa pesutuvassa sulaisi pois.

Pesutuvassa olikin suorastaan kuuma, kahdesta tulisijasta nouseva lämpö ja pyykkipadasta nouseva lämmin vesihöyry nostatti punan Cilvia rouvan poskille. Madame Cilvia, saattoi vain tuumata Oh la laansa..niin paljon pesutuvassa olikin tavaraa. Oven pielessä roikkui koukku tyhjillään, kaipa siinä hänenkin leninkinsä vielä riippuisi. Pyykkikorista näkykin pilkistävän korsetti ja alusvaatteita.

Seinällä oli pajusta punottu liinavaate kori ja pesuvati. Lattialla laventelilta tuoksuvia puhtaita liinavatteita. Kylmä vesipumpusta tipahteli ämpäriin hiljalleen vesipisaroita, äänen rikkoi vain tulisijassa räiskyvä tuli ja harmaan kissan laiska kehräys tämän kiskoitellessa itseään takan reunuksella.

Muuripadassa kupli kuuma vesi ja pikku pyykki oli liossa pesuvadissa.

Takassa räiskyi vasta sytytetyt takkapuut ja takan edessä oli kuivumassa vaatteita, tiputtaen vettä lattialle.

Madame Cilvia huokaisi nähdessään pesusaavin...tuossa hommassa sitä tarvittaisiin voimaa, onnistuisikohan hänen pehmeät kätensä pyykkäämään valtavan vaatekasan ja vielä puristamaan niistä vedetkin. Tuskimpa. Madame Cilvia tuumi mielessään, että asiasta täytyikin keskustella pojan kanssa, että saavathan palvelijat kunnon korvauksen työstänsä, niin ja vatsansa täyteen. Ennenkaikkea Cilvia oli mielestään oikeudenmukainen.

Mutta missä kaikki palvelijat oikein olivat...ompelutyö olivat levällään pöydällä, vanhasta juhlaleningistä valmistetut verhot somistivat ikkunaa. Liinavaate kaappikin oli raollaan, kuin joku olisi hetki sitten poistunut. Sitten Cilvian silmät pyöristyivät ja hänen huuliltaan pääsi kirkaisu....mitä kamalaa täällä oikein tapahtui!?

Jokin oli nyt pahasti vialla, niin ja tuoksuihin pahalle!

Voi ei hänen Ranskasta asti tuomansa pantaloonithan ne täällä kärysivät...tästä saa kyllä palveluskunta kuulla kunniansa ja ruokaakaan on turha tulla kyselemään, saatikka palkkaa työstänsä pyydellä.

Violetta ja Molly riensivät hädissään paikalle, mitä oli oikein sattunut...ei kai rouva ollut vain tuikahtanut peruukkeineen päivineen vesipaljuun...siinäpä vasta olisikin näky. Kalvennut rouva talutettiin keittiöön
Hajusuolaa tarjottiin ja kupillinen kahvia, silloin vasta Madame Cilvia pystyi kertomaan häntä kohdanneesta epäonnesta. Hänen pantalooninsa. Tovin saivat Violetta ja Molly kysellä mitä rouva oikein tarkoitti, kunnes selvisi, että tuiki tavallisista alushousuistahan olivain kyse. Näiden rouva nyt pelkäsi kärynneen.
Asia tarkistettiin, takkapuut ne vain olivat kärynneet, lieneekö joukossa ollut kosteita puita. Rauta ei ollut edes lämmin, niin ja palveluskunta oli levittämässä puhtaita lakanoita narulle kuivumaan.

Ryhtinsä oikaiste, mutta hiukan nolostuneena Madame Cilvia poistui keittiöstä. Molly ja violetta vain tuumivat keskenänsä mitä ihmettä rouva oli edes tehnyt pesutuvalla ja kuka ihme nyt nostaa sellaisen älähän yksistä alushousuista..vai mitkä pompaloonit ne nyt olivatkaan, tuumivat vanhat rouvat yhdessä naureskellen